Maanomistajalle kartat ja arkistot ovat elintärkeitä: "Ei tarvitse olla revolverilla puolustamassa maata, kuten Etelä-Amerikassa", Maanmittauslaitoksen Arvo Kokkonen kuvaa

Maanmittausala on mitä suurimmassa määrin tulevaisuuden ala, sanoo Arvo Kokkonen. ”Meillä on iso tehtävä pitää muun muassa kiinteistö- ja huoneistotiedot, maastokartat ja paikkatiedot ajan tasalla, jotta niitä voidaan hyödyntää myös muuttuneessa turvallisuustilanteessa.” Kuva: Jarkko Sirkiä

Arvo Kokkosen tarkoitus oli alun perin jatkaa maanviljelijänä vanhempiensa jalanjälkiä. Äiti ja isä olivat tulleet Karjalasta evakkoina Kärsämäelle Pohjois-Pohjanmaalle ja perustaneet sinne maatilan.

Lääkäri kuitenkin sanoi Kokkoselle, ettei terveys tulisi kestämään jatkuvaa fyysistä työtä. Oli keksittävä toinen tie.

”Maaseudun kehittämisen kanssa halusin olla ehdottomasti tekemisissä. Metsäala, agronomin opinnot ja rakennustekniikka kiinnostivat, mutta lopulta valitsin maanmittausalan”, Kokkonen muistelee.

Arvo Kokkonen jää eläkkeelle Maanmittauslaitoksen pääjohtajan tehtävästä 1.10.2022.

”Täytän kohta 67 vuotta, ja virkamiehen eläkeikä on 68 vuotta. Olisin siis joka tapauksessa jäänyt kohta eläkkeelle. Ajattelin myös, että tämä on hyvä sauma väistyä, koska on tulossa uudet vaalit ja uusi hallitus. On hyvä jättää uudelle pääjohtajalle nämä tehtävät.”

Kokkonen kertoo, ettei seuraajaa hänelle ole toistaiseksi tiedossa, koska sitä ei ole vielä valittu. Hän ei kommentoi asiaa enempää, koska se ei ole hänen käsissään. Asia kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle, jonka alainen viranomainen Maanmittauslaitos on.

Maanmittauslaitos ei ole ottanut Venäjän hyökkäyksen vuoksi enemmän ilmakuvia itärajalta kuin normaalisti, sanoo Arvo Kokkonen. ”Sitä tehdään muutenkin jatkuvasti.” Kuva: Jarkko Sirkiä

Maanmittauslaitos täyttää tänä vuonna 210 vuotta. Historian vaiheet ovat osoittaneet Kokkosen mielestä sen, miten paljon Suomi hyötyy muun muassa talojen ja tonttien tiedoista.

”Torpparilakia seuranneet toimenpiteet ja karjalaisten asuttaminen Suomeen jälleenrakennusvuosina toimivat parhaimpina esimerkkeinä näistä”, hän huomauttaa.

Maanmittauslaitoksen rooli Suomen turvallisuuspolitiikassa on Kokkosen mukaan omaisuuden turvaaminen.

”Kun Suomea kehutaan maailman onnellisimmaksi maaksi, niin se tarkoittaa sitä, että peruselementit ovat kunnossa. Oma koti on tavallisen ihmisen elämän suurimpia investointeja, ja siihen me Maanmittauslaitoksessa tarjoamme suojaa. Ei tarvitse olla puolustamassa revolverilla omaa maataan, kuten joissakin Etelä-Amerikan valtioissa.”

Perustuslakiimme on kirjattu omaisuuden suoja: jokaisen omaisuus on turvattu. Jos on ostanut kiinteistön ja sille on myönnetty lainhuuto eli omistajuus, valtio on vastuussa omistusoikeuden pysyvyydestä. Siitä löytyy oikeuskelpoista dokumenttia, hän jatkaa.

”Jos joku tulisi väkisin ottamaan oman tontin haltuun, niin silloin pitäisi kutsua viranomainen häätämään se pois. Lainhuutotodistuksella voitaisiin osoittaa, että olet tämän talon omistaja.”

Kokkonen sanoo, että Maanmittauslaitoksella on iso tehtävä pitää muun muassa maastokartat, tiekartat ja kiinteistötiedot ajan tasalla, jotta niitä voidaan hyödyntää myös muuttuneessa turvallisuustilanteessa. Oli kyse sitten kansallisesta turvallisuudesta puolustuksen näkökulmasta tai ympäristöturvallisuudesta luonnonkatastrofeihin varautumisessa.

”Korona-aika opetti, että meillä on tärkeä rooli myös terveysturvallisuuden ylläpitämisessä. Kartat auttavat siinä, että tiedämme, missä pandemia liikkuu ja leviää eniten.”

Muuttuneessa turvallisuustilanteessa kartat voivat tulla avuksi siinä, että tiedämme, mitä maastosta löytyy, hän kertoo.

”Jos maastoon on tullut luvattomia rakennuksia tai päinvastoin hävinnyt jotain rakennuksia, niin maastotietokannastamme pystymme tarkastamaan kaikki tiedot. Suomeenkin on joskus rakennettu kesämökkejä tai saunoja, joille ei ole haettu rakennuslupia ja jotka jäävät usein myös kiinteistöverotuksen ulkopuolelle. Maanmittauslaitos siis tuottaa kiinteistötiedot näkyville ja rakennuslupaviranomaiset valvovat, että niitä käytetään laillisella tavalla.”

Karttoja voitaisiin hyödyntää Kokkosen mukaan myös maataloustuotannossa.

”Jos vaikka joku tuhohyönteinen, esimerkiksi koloradonkuoriainen lähtisi voimakkaasti leviämään, niin maanviljelijät voisivat puhelimella ilmoittaa tietojen kerääjälle havainnot, missä ovat nähneet kuoriaista”, Kokkonen havainnollistaa.

”Tällaista sovellusta ei välttämättä vielä ole, mutta puhelimen sijaintitietojen avulla saada tietoa, missä epidemia leviäisi ja kuinka voimakkaana. Epidemian leviämisen torjuminen sijaintitietoa hyödyntämällä on yhteistyötä monen viranomaisen ja yksityisen toimijan kanssa.”

Venäjän hyökkäyksen vuoksi Maanmittauslaitos ei ole Kokkosen mukaan päivittänyt ilmakuviaan tiheämmin esimerkiksi Suomen rajoilta. Sitä tehdään hänen mukaansa muutenkin jatkuvasti.

”Karttoja päivitetään tietyn ohjelman mukaisesti yhdessä muiden organisaatioiden kanssa. Pidämme huolen siitä, että tiestöstä, vesistöstä ja korkeuseroista on saatavilla ajankohtaista tietoa ja kuvia. Tänäkin vuonna kuvaamme Suomen pinta-alasta yhden kuudesosan.”

Suomi on pinta-alaltaan isokokoinen maa kuvata. Kestää kuusi vuotta, että Suomen joka kolkasta otetaan ilmakuvat.

”Olenkin monesti sanonut, että olisi ollut paljon helpompi johtaa Belgian kokoisen maan karttalaitosta, josta saisi kuvat nopeammin otettua”, hän nauraa.

Maanmittauslaitos ei ole Kokkosen mukaan erityisemmin tiivistänyt yhteistyötään Ruotsin tai muiden pohjoismaiden kanssa Ukrainan sodan vuoksi. Viimeisen kymmenen vuoden aikana pohjoismainen yhteistyö on tiivistynyt voimakkaasti, ja siitä hän on erityisen ylpeä.

Syy yhteistyön vahvistumiseen johtuu hänen mukaansa siitä, että Suomen on pystyttävä tuottamaan rajat ylittäviä palveluja, sillä ihmiset liikkuvat entistä enemmän paikasta toiseen.

”Esimerkiksi ambulanssin, poliisin ja palokunnan on päästävä kulkemaan Suomen ja Ruotsin rajalle. Meillä on oltava yhdenmukaiset tiedot teiden sijainnista ja osoitteista Ruotsin ja Norjan kanssa. Harhaan ei voida ajaa.”

Maanmittauslaitoksen avulla voidaan parantaa maa- ja metsätalouden kannattavuutta sellaisilla toimilla, joilla tuottajan tuotantokustannukset laskevat ja alojen kannattavuus kohenee, Kokkonen sanoo.

”Esimerkiksi metsätaloudessa voidaan perustaa yhteismetsiä, joiden määrä onkin kasvanut 30 000 hehtaarin vuosivauhtia. Olemme edistäneet yhdessä Suomen Metsäkeskusten ja metsänhoitoyhdistysten kanssa yhteismetsien perustamista. Yhteismetsien kasvu johtuu osittain siitä, että ihmiset ovat muuttaneet maaseudulta työn perässä kaupunkeihin ja jääneet edelleen metsänomistajiksi.”

Kokkonen nostaa esiin, että maatalouden ongelma on puolestaan peltolohkojen pienuus: niiden keskimääräinen koko on alle 2,5 hehtaaria. Jos peltoja on viljelijällä esimerkiksi 75 hehtaaria, lohkoja kertyy jo aika paljon yhdelle maatilalle.

”Jos päästäisiin suurempiin lohkokokoihin, saataisiin viljelijän kustannuksia pienennettyä. Peltoja ja tiluksia järjestellään vajaat 10 000 hehtaaria vuodessa. On tietysti maatalouspoliittinen kysymys, kuinka paljon tähän halutaan panostaa.”

MMM:n tilusjärjestelyiden kehittämisohjelma on edennyt Kokkosen mukaan verkkaisesti. Hän toivookin, että seuraavalla hallituskaudella tehtäisiin kunnianhimoisempia tavoitteita.

”Kaikki aktiiviviljelijät ovat olleet myönteisiä valmistuneiden tilusjärjestelyjen lopputulokseen, sillä peltojen lohkokasvanut ja kustannusten määrä pienentynyt.”

Arvo Kokkonen on nauttinut mahdollisuudesta asua Vihdissä, jossa saa olla lähellä luontoa. Metsästys ja lastenlasten kanssa oleminen kuuluvat hänen eläkepäivien suunnitelmiinsa. Kuva: Jarkko Sirkiä

Kokkosen luontoyhteys ei ole katkennut, vaikka hän onkin asunut pitkään Vihdissä ja käynyt päivätöissä Helsingissä. Hänellä on mökki Lestijärvellä Keski-Pohjanmaalla yhdessä Marja-vaimonsa kanssa.

Metsästys, kalastus, sienestys ja marjastus antavat merkityksiä hänen elämäänsä. Maata ja peltoa omistava Kokkonen tekee myös toisinaan metsätöitä. Eläkepäivillä hän aikookin keskittyä luonnon ääressä olemiseen entistä enemmän.

Eniten hän odottaa sitä, kun saa viettää aikaa lastenlastensa kanssa.

”Ei mene pitkä aika, kun he eivät enää samalla tavalla kaipaa papan ja mummon tukea. Nyt haluan keskittyä heihin sekä auttaa myös omia lapsia, sillä tiedän, että ruuhkavuosissa tekemisistä riittää.”