Lukijoiden rakkaimmat joulukoristeet: "Kaivan tähden esiin ja palaan lapsuuden suloisiin, lumisiin jouluihin"

" Koska meillä oli lampaita, niin tykkäsin, että olkipukit olivat tärkeimmällä paikalla joulupöydässä. Vanhempien kertomana näin oli menetelty jo kolmekymmentäluvulla." Kuva: Rami Marjamäki

"Muistan ensimmäiset joulukuusen hakemiset viime sotien ajoilta. Isäni Urho oli eturintaman miehiä, eikä hän päässyt jouluksi kotiin.

Äiti valjasti hevosen ja lähdimme reellä joskus kärryillä, kelien mukaan kuusen hakuun. Kuusi oli jo syksyllä valmiiksi katsottu. Joskus sen oli joku muu löytänyt, kun metsämme halki kulki iso maantie.

Koristeet olivat tavanomaiset tähti ja kynttilät. Koska meillä oli lampaita, niin tykkäsin, että olkipukit olivat tärkeimmällä paikalla joulupöydässä. Vanhempien kertomana näin oli menetelty jo kolmekymmentäluvulla."

Arvo Saario, Loimaa

"Olen syntynyt loppuvuodesta 1956 ja kuusen latvatähti ostettiin ensimmäisenä joulunani, näin kertoo äitini, joka nyt on yhdeksänkymmenen.

Tähti on matkustanut laatikossa muutoista toiseen ja myös uuteen perheeseen. Kuusta se ei ole enää koristanut vuosiin, on jo liian heikko tuohon vaativaan tehtävään. Kaivan tähden silti joka joulu esiin ja palaan muistoissani lapsuuden suloisiin, lumisiin jouluihin, jotka eivät olleet yltäkylläisiä, mutta sitäkin lämpimämpiä.

Joulukuusen koristeissa on kerrostumaa, olemme vanhemmalla iällä avioitunut pari ja koristeita on tullut kummankin puolelta. Kuusi haetaan omasta metsästä ja jopa silloinkin, kun vietämme joulun jossain muualla kuin kotona! Kuusen täytyy olla meitä vastassa kun reissusta kotiudutaan. Joskus se on vastaanottanut meidät kukinnoillaan!

Kuusi haetaan lepäämään pari päivää aiemmin ennen kuin se kannetaan sisälle. Se koristellaan yleensä jo aatonaattona valmiiksi. Vaikka koko operaatio tuntuu jonkin verran työläältä jalan sahaamisineen ja kasteluvirityksineen, on kuusi uljas näky tuvan nurkassa.

Koristelu jää minun tehtäväkseni, teen sen vanhoista perinteistä kiinni pitäen. Puolisoni kiinnittää latvatähden. Se on kuin viimeinen silaus koristelulle.

Joskus kasaan kuuseen kaiken mitä laatikoista löytyy, useimmiten otan väriteeman: vain punaista, vain valkoista, vain hopeaa, vain vihreää ja niin edelleen. Koristeita on kertynyt niin, että väreistä ei tule pulaa.

Saatan ostaa lisää koristeita välipäivinä, kun ne ovat myynnissä alennettuun hintaan, vähän huonoa omatuntoa tuntien kylläkin, ovathan ihan turhaa rihkamaa.

Jokusen aidon lasipallon olen joskus ostanut ja niitä säilytän laatikossaan ja ripustan varoen.

Kuuseton joulu ei tunnu joululta, vanhojen sähkökynttilöiden valossa on hyvä jouluyönä hipsutella uusissa villasukissaan jääkaapille."

Sirpa Lundgren, Tuulos

"Joulukuusemme koristellaan vuosi toisensa jälkeen tutuilla vanhoilla koristeilla. Jokainen koriste tuo muistoja aiemmilta vuosilta ja usein myös muistuttaa antajastaan. Toki uusiakin koristeita hankitaan joskus. Koristeita onkin liikaa yhteen kuuseen, kaikki eivät pääse joka vuosi esille.

Kuusen yläosaan kuuluvat enkelit ja linnut sekä herkimmät koristeet, keskivaiheille ja alaosaan ripustetaan puiset ja muuten kestävämmät koristeet.

Kuusen kynttiläsarja on vanha, DDR:ssä valmistettu, ja olemme hankkineet siihen paljon varalamppuja!

Itse kuusi valitaan sopivasti taimikonhoidollisin perustein, sen ei tarvitse olla mitenkään täydellisen sopusuhtainen. Siis oikea kuusi ja omasta metsästä tietenkin!

Yksi tärkeimmistä yläoksien koristeesta on poikamme parikymmentä vuotta sitten askartelema enkeli. Se hymyilee hurmaavasti kuusen oksalla!

Toinen tärkeä koriste on amerikkalaiselta kirjeenvaihtoystävältä 90-luvulla saamani New Yorkin taksi. Se on jo kerran liimattukin kokoon. Samaan teemaan sopii myös Cocacola-joulupukki, vaikkemme erityisesti ihailekaan amerikkalaisuutta.

Kuusemme on suloinen sekoitus itse tehtyä, Kalevala-korua, Tiimaria, Aarikkaa ja paljon muuta! Kokonaisuutena se ei ehkä ole kovin tyylikäs, mutta sitäkin tärkeämpi joulutunnelman luoja tuvassamme.

Vastikään olemme saaneet vanhoja koristeita tädin jäämistöstä. Ne ovat niin hienoja ja arvokkaita, että uskaltaakohan niitä edes ripustaa kuuseen? Suklaakävyt taitavat jo olla syömäkelvottomia..."

Anu Virtanen, Haapajärvi