Satavuotiaan automiehen kyydeillä on kulkenut maitoa, vainajia ja markkinaväkeä

Toivo Nevala asuu omassa talossaan Teuvan Luovankylällä. Lähellä asuva poika Aulis Nevala käy usein auttamassa isäänsä. Kuva: Johannes Tervo

Satavuotias Toivo Nevala on suomalaisen maaseutuelämän todellinen tuntija. Hän on asunut Etelä-Pohjanmaalla Teuvan Luovankylässä syntymästään eli toukokuusta 1916 lähtien.

Tuohon aikaan kylässä oli valtavasti lapsia. Koulu perustettiin 1920-luvulla. Siellä Nevalakin kävi neljä luokkaa ja niillä opeilla hän on pärjännyt koko pitkän elämänsä.

Luokkakuvassa poseeraa koko joukko vakavia pikkupoikia pomppatakeissaan ja lettipäisiä tyttöjä mekoissaan. Toisen rivin sievästä pikkuneidistä, naapurin Helvistä, tuli myöhemmin rouva Nevala. Pariskunnalle syntyi 1940- ja 50-luvuilla kuusi lasta.

Suurimman osan elämästään Nevala on viljellyt maata. Sodassa hän palveli automiehenä, pääosin Kannaksella. Sodan jälkeen hän ryhtyi autoilemaan myös siviilissä – hän aloitti kuorma-autoilun vuonna 1948.

"Maitoa ajettiin meijeriin ja välillä vietiin puutavaraa", hän kertoo.

Autokyydeistä huolimatta maatilan työt piti hoitaa. Nevalan Aulis-pojalle on jäänyt mieleen, että maataloustöitä tehtiin paljon yöaikaan, kun kuljetukset oli hoidettava päivällä. Aulis kulki isänsä mukana töissä ja muistaa nukahtaneensa kerran jos toisenkin isän työkoneiden säksätykseen.

Toivo Nevalan isännöidessä tilalla viljeltiin peltoja ja tuotettiin maitoa; lypsylehmiä oli kymmenkunta hoidettavana. Nykyään tilalla viljellään viljaa.

Vuonna 1970 Nevala jäi leskeksi. Hän hoiti lehmiä yksin vuoteen 1983 asti. Tuolloin hän jäi eläkkeelle ja muutti nykyiseen taloonsa, jossa hän asuu edelleen.

"Ei ole ollut palveluasumisesta mitään puhetta", Aulis Nevala naurahtaa.

"Mukavastihan tämä menee, kun kaikki tuodaan ja passataan", Toivo toteaa. Hänen lapsistaan neljä asuu Luovankylässä, ja he käyvät monta kertaa päivässä isänsä luona auttamassa.

Nykyään Nevala on median suurkuluttaja. Hän lukee tarkasti päivän sanomalehdet ja katsoo iltaisin televisiota. Ohjelmia hän ei suuremmalti valikoi; eduskunnan kyselytunnista alkaen kaikkea tulee seurattua.

"Katson kaikkia ohjelmia, kun ei muuta ajankulua ole."

Hän lienee yksi Maaseudun Tulevaisuuden pitkäaikaisimmista lukijoista, sillä hän muistelee lehden tulleen jo lapsuudenkotiinsa Wilhelmiina ja Antti Nevalalle.

Ajokorttia hän tarvitsi vielä pari vuotta sitten säännöllisesti, kun hän kulki omalla autollaan päivätansseihin Jalasjärven Koskuelle ja Kauhajoen Kainastolle.

"Sillä sai jalkoja hoidettua, kun sai niihin liikettä. Nyt eivät jalat enää anna periksi, että tanssimaan pääsisi."

Kipuilevat jalat tekevät hänelle kiusaa välillä yölläkin ja muistuttavat 75 vuoden takaisista koettelemuksista.

"Äänisen reumaa", mies sanoo.

Elämän parhaimpia aikoja olivat Nevalan mukaan nuoruusvuodet. Samaan ajankohtaan, sotavuosiin, ajoittuvat ikävimmät muistot.

Automiehen matkan varrelle on sattunut jos jonkinmoisia kyytejä. Välillä vietiin kylän vainajia kirkonkylään haudattaviksi. Arkku nostettiin kuorma-auton lavalle ja niin lähdettiin kyydittävän viimeiselle matkalle kohti kirkkomaata.

Mieleenpainuvia päiviä olivat nekin, kun kyläläiset suuntasivat syksyisin porukalla mikkelinpäivän markkinoille satamakaupunki Kristiinaan. Siinä sai kuljettaja-Toivo raatihuoneen kellon alla loppuillasta ihmetellä, mistä kaivetaan kyytiin viimeisetkin markkinahumusta riehaantuneet kylänmiehet.

SATA LUKIJAA: TOIVO NEVALA

Asuinpaikka: Teuva

Ikä: 100 vuotta

Millä ja missä luet MT:tä? Kotona keinutuolissa.

Mitä teet lehdelle lukemisen jälkeen? Lehti pistetään lattialle ja luetaan myöhemmin uudestaan.

Parasta ja parannettavaa MT:ssä? Koneet kiinnostavat. Vaikea arvioida parannustarpeita: luen kaikenlaista.