Lahjakas hiihtäjä matkalla huipulle
Krista Pärmäkoski asuu Kuortaneella, jossa hänellä on loistavat harjoitteluolosuhteet. Hän ei ole edes harkinnut muuttoa tulevaan MM-kisakaupunkiin Lahteen. Kirsti Porttila Kuva: Viestilehtien arkistoKUORTANE
Kaksinkertainen nuorten maailmanmestari Krista Pärmäkoski, 24, on tunnettu latujen taistelijana. Pitkälle on tultu talvista, jolloin alakoulua käynyt tyttö piilotteli vanhanaikaisia suksiaan kavereiden katseilta.
Pärmäkoski on viisinkertainen arvokisojen mitalisti. Palkintokaapista on olympiahopea Sotšista ja neljä MM-mitalia Oslosta, Val di Fiemmestä ja Falunista. Ne kaikki ovat viestimitaleja.
Hiihtäjä ei ole hätkähtänyt nimekkäimpiä vastustajia ankkuriosuudella. Oslossa 2011 hän nousi parisprintissä Holmenkollenin loppusuoralla ohi Norjan Astrid Jacobsenista ja toi Suomen hopealle.
Takana on monta menestysvuotta, mutta se viimeinen askel on vielä ottamatta. Askel, joka veisi Pärmäkosken maailman terävimmälle huipulle.
Kestävyysurheilussa, kuten hiihdossa, ei normaalisti nousta huipulle hetkessä. Menestyksen eteen on tehtävä töitä vuosikausia.
Kestävyyspohjaa on rakennettava kuin kivitaloa, harkkorivi kerrallaan muuraten.
”Tämä vuosi voisi olla minun vuoteni”, Pärmäkoski uskoo.
”Harjoittelussa on tehty panostusta kestävyyspohjaan. Aikaisemmin kunto on loppunut helmikuun jälkeen, nyt sen olisi tarkoitus kestää koko pitkän kauden, aina huhtikuulle.”
Olosuhteet harjoitteluun ovat huippuluokkaa.
Pärmäkoski asuu Kuortaneella, joten paikkakunnalla toimivan Olympic Training Centerin palvelut ovat hänen käytössään päivittäin.
”Urheilijahan toivoisi, että maailman huippu saavutettaisiin aina mahdollisimman nopeasti”, Krista naurahtaa.
”Nyt harjoitukset ovat menneet niin hyvin, että uskon sen näkyvän talvella myös tuloksissa.”
Tie maailman huipulle ei ole ollut yhtä menestystarinaa, vaikka Pärmäkoski on ollut innostunut urheilusta pikkutytöstä lähtien.
Hän muistelee kyläkoulunsa olleen todella liikunnallinen. Oppilaat harrastivat välitunneilla kaikenlaista ja talvella sukset olivat kovassa käytössä.
”Äiti muistuttaa aina, että kun menin eskariin, minulla oli sellaiset sukset, joissa oli siteenä vain remmi, johon talvikenkä pujotettiin. Muilla oli oikeita monositeitä. Minä häpeilin omia suksiani niin, että käänsin ne aina seinää vasten nurinpäin, etteivät siteet näkyisi”, Pärmäkoski kertoo.
”Äiti huomasi tilanteen ja sain uudet sukset. Sen jälkeen niitä kulutettiinkin ahkerasti.”
Pärmäkosken mielestä on tärkeää antaa lapsille jo koulussa mahdollisuus tutustua eri urheilulajeihin vaikkapa leikin varjolla.
Keväisin hiihtäjä on kiertänyt kouluissa kertomassa liikunnasta.
”On ollut upeaa nähdä, kuinka joissain kouluissa liikuntaan panostetaan kunnolla. Liikkuminen on luontaista lapsille, ja jos he saavat mahdollisuuden kokeilla eri lajeja, siitä on varmasti hyötyä.”
Pärmäkoski on ollut koko uransa ajan oman ikäluokkansa tähti. Nuorten MM-kisoissa hän on voittanut kaksi kultaa muiden mitalien lisäksi. Hän on eittämättä lahjakkain huipulla oleva naishiihtäjämme yhdessä Kerttu Niskasen kanssa.
Mutta mikä saa nuoren naisen innostumaan yksilölajista, jonka huipulle ei ole oikotietä?
”Nautin suunnattomasti rajojen etsimisestä ja niiden ylittämisestä”, Pärmäkoski kertoo.
”Se on se tunne, kun on juossut kovan lenkin kylmässä vesisateessa ja pääsee sen jälkeen lämpimään ja elimistö alkaa palautua treenistä. Sen tunteen vuoksi jaksaa vaikka kuinka kovan harjoituksen.”
Hiihdon harjoittelu ei ole niin yksinäistä puuhaa kuin voisi ajatella.
”Kyllä me leireillä treenaamme yhdessä muiden naisten kanssa. Ne harjoitukset ovat siitä hyviä, ettei kukaan halua tempoharjoituksessa jäädä viimeiseksi. Siinä tulee silloin puristettua heikompanakin päivänä itsestään irti enemmän kuin mihin yksin pystyisi”, Pärmäkoski kertoo.
”Toisaalta joskus on ihan mukava painella metsään lenkille seurana vain lintujen laulu.”
Tuleva talvi on hiihtäjille tavallaan välivuosi, sillä edessä ei ole arvokisoja. Harjoittelussa voidaan kokeilla joitain muutoksia ja sitä, että maailmancupin arvo korostuu.
Maailmancup alkaa marraskuun viimeisenä viikonloppuna Rukalta.
”Päätavoitteeni on vuodenvaihteen tour de skillä. Olen nyt kolme kertaa peräkkäin sijoittunut kiertueella neljänneksi, joten se ei ole enää vaihtoehtona.”
Tourilla hiihdetään kymmenen päivän aikana kahdeksan eri matkaa. Urakka päättyy hurjaan Alpe Cermisin pujottelurinteen nousuun.
”Naureskelin valmentajan kanssa, että jos olen neljäntenä nousun päällä, niin päästän vaikka jonkun ohi, sillä en todellakaan halua olla enää kisan nelonen.”
”Olen sijoittunut tourilla eri matkoilla kolmen parhaan joukkoon, mutta osakilpailuissa kukitetaan vain voittaja. Ensi talvena aion olla kukitettujen joukossa.”
Vaikka Pärmäkosken palkintokaapissa on jo viisi arvokisojen mitalia, puuttuu sieltä vielä se uran ensimmäinen henkilökohtaisten matkojen mitali. Myöskään maailmancupissa hän ei ole ollut yksittäisessä kisassa kolmen parhaan joukossa.
”Se taika olisi tarkoitus murtaa tänä vuonna”, hän sanoo päättäväisesti.
Henkilökohtaisen arvokisamitalin tavoittelu on sitten vuorossa Lahden MM-kisoissa 2017.
Jari Porttila
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
