Modernit työasut hohtavat pimeässä, eivät elokuvissa
Uittoromantiikka ei palaa ilman asunvaihtoa, toimittaja Taneli Laine pohtii kolumnissaan.Maanantaina Yle TV1 esittää uusinnan filmistä Tukkipojan morsian. Varhaisen äänielokuvan musiikki pauhaa ennalta-arvattavien repliikkien alla ja päällä.
Elokuva on puhdasta uittoromantiikkaa: 1900-luvun alun kulttuuri-ilmiötä, jossa nuoret tukkijätkät uhkasivat yhteisön siveyttä jokaisen vesiväylän varrella. Paikallisen miesväestön nyrkkiä puidaan tässäkin elokuvassa.
Uittoromantiikka jäi, mutta puiden uittaminen ei. Ainakin Vuoksen vesistöalueella uitto nyt lisääntyi Venäjän puuntuonnin loputtua. Miksei uittajia enää nähdä romanttisina sankareina?
Yksi osasyy lienee sama, kuin konduktööreillä: minkäänlaista uskottavuutta luova työasu on vaihtunut hohtavaan heijastinliiviin. Siihen samaan, johon autonkeulaa matalammat luokkaretkeläiset puetaan.
Nyt enää lääkäreiden suhdedraamat vetävät tv-katsojia. Turkoosit sairaalaverkkarit peittyvät valkoiseen takkiin, viimeiseen tunnistettavaan univormuun.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat




