Luinen kala noitanutussa symboloi Väinämöistä. ”Istuin puussa syömättä kolme päivää ja näin näyn hauesta. Laskeuduttuani alas näin saman hauen rantakaislikossa ja ammuin sen jousella.” Kuva: Sanne Katainen
Noita Miika Vanhapiha rakentaa jousensa itse ja kiittää saaliistaan metsän väkeä: "Metsästän ravinnon takia ja toisaalta uskonnollisista syistä"
Vanhapiha opettaa työkseen perinnetaitoja. Hän parkitsee nahkaa, tekee sarvi- ja luutöitä ja iskee kiveä. Kuva: Sanne KatainenPiikiven pinta kimmeltää kuin kalan silmä.
Miika Vanhapiha nostaa pyöreää kiveä ja lyö. Lohkareesta lennähtää lyönnin voimasta irti säle, jonka hän poimii karhumaiselle kämmenelleen.
Säleen reuna on terävä. Niin terävä, että sillä voi tappaa.
Vanhapiha voi muotoilla piikivestä nuolenkärjen jouseensa.
Jousen jänteen hän on tehnyt valkohäntäpeurasta jänteestä. Vetolujuus on riittävä peuran kaatamiseenkin, Vanhapiha vakuuttaa.
Ennen metsälle lähtöä hän tekee metsästystaikoja. Vanhapiha toivoo saalista metsän emännältä, Annikilta sekä eläinten emuu-lajihaltijoilta. Jos saalista tulee, kiitoksena hän jättää metsän väelle lyylin eli antimen. Antimet voivat olla esimerkiksi muurahaispesän päälle aseteltuja saaliseläimen suolia.
”Metsästän ravinnon takia ja toisaalta uskonnollisista syistä. Sidon itseni ympäristöön.”
Saaliin hän pyrkii hyödyntämään mahdollisimman tarkkaan. Kun itse hankittua raaka-ainetta työstää, saa valmistetun asian syntytiedon.
”Syntytiedon myötä syntyy kunnioitus.”
Mitä kauemmas päätäntävalta menee, sitä huonommin se vastaa meidän tarpeitamme.
Vanhapiha on Karhun kansa -yhteisön jäsen ja noita. Hän vietti suuren osan lapsuudestaan Keminmaalla sekä Ylitorniolla. Keminmaan mummo oli työhönsä intohimoisesti suhtautuva farmaseutti.
Mummolla oli toinenkin puoli.
Mummo kertoi metsän väestä ja miten kitkamenetelmällä sytytetty tuli on pyhää.
Hän otti Vanhapihan mukaansa viemään antimia vanhalle männylle, suvun pitämyspuulle.
Pitämyspuut ovat perhe- ja sukukohtaisia.
Tullessaan teini-ikään kysymykset elämästä askarruttivat Vanhapihaa yhä kuumeisemmin.
Eräänä päivänä Vanhapiha näki unen.
Uni oli voimakas. Se alkoi tuhoutuneesta maailmasta. Aikamatkalla menneeseen eläinjumala söi hänet.
Lopuksi osat kuitenkin kääntyivät.
”Olin ihan muuta kuin mitä olin täällä.”
Herättyään Vanhapiha marssi kirjakauppaan ja löysi sieltä kirjan shamanismista. ”Kirjassa oli kuva, joka kuvasi unessa näkemääni kohtausta täydellisesti.”
Ilmassa oli outoja merkkejä. Asunnossa lenteli lintuja.
”En usko, että noituutta voi välttää. Aina on ihmisiä, jotka pakotetaan sille tielle. Kieltäytymisestä seuraa henkistä pahoinvointia.”
Noita on shamaanin kaltainen toimija. ”Noita pyrkii sielunmatkaan. Hänellä on siihen tarvittavat voimat ja väet”, Vanhapiha sanoo.
Suomalaiset noidat ovat perinteisesti olleet usein miehiä.
1600-luvulla Pohjoismaissa elettiin noitavainojen aikaa. Ruotsissa hysteria levisi kylästä toiseen. Noitien sanottiin vievän lapsia itsensä paholaisen pitoihin.
Suomessa puhe noituudesta oli Ruotsia arkisempaa. Jokaisessa torpassa tunnettiin joitakin taikoja, Vanhapiha sanoo. Historioitsija Mirkka Lappalainen kirjoittaa tuoreessa kirjassaan, että noituudella uhkailulla hankittiin myös valtaa. Noituuteen liittyi osattomuutta ja mielenhäiriöitä.
Manner-Suomeen saapuessaan noitaroviot eivät roihunneet enää Ruotsin malliin.
Moderni maailma näyttää sammuttaneen noituuden liekin ilman rovioitakin.
Mihin heitä enää tarvitaan? Lääketiede parantaa haavat, ja metsästyksessä saalista tulee ilman henkien lepyttelyä.
”Juuri nykypäivänä tarvitaan perinteen kantajia. Maailma muuttuu nopeammin kuin koskaan aiemmin. Noituus tarjoaa selkänojaa, jonka avulla voi nähdä, mihin olemme menossa”, Vanhapiha vastaa.
Noitien ajattelussa korostuu vastavuoroinen suhde luontoon. ”Hantien ja mansien mailla yksittäiset shamaanit vahtivat viimeisiä pilaantumattomia järviä.”
Mitä hän sitten näkee ympärillään? Laajassa mittakaavassa maailmankuva on aika pessimistinen, hän aprikoi. ”Suurvaltojen geopoliittinen peli huolestuttaa erityisesti, koska kaikki resurssit vähenevät. Ennustan sekasortoa.”
”Superstruktuurit kuten EU hyödyttävät enimmäkseen isoja toimijoita. Mitä kauemmas päätäntävalta menee, sitä huonommin se vastaa meidän tarpeitamme.”
Kaupunkikin on keskittymistä, Vanhapiha jatkaa.
”Jos kaikki keskittyy kaupunkiin, munat ovat yhdessä korissa. Kaupungistuminen on Suomenkin kohtalonkysymys. Ihmisten pitäisi ottaa ratkaiseva askel, muuttaa maaseudulle, pyrkiä edes osittaiseen omavaraisuuteen ja tehdä etätöitä.”
Savijoella asuva noita Miika Vanhapiha on modernia kansanuskoa edustavan Karhun kansa -yhteisön jäsen. Usko on elävää: marraskuussa juhlitaan perinteiden mukaisesti kekriä. Vanhapihalla on myös oikeus vihkiä pareja. ”Meillä ei ole kirjaa eikä opillista dogmaa.” Kuva: Sanne KatainenHenkilökohtaisella tasolla tulevaisuus näyttää valoisammalta.
Tuleva koti pienine peltoineen helpottaa oman ruuan kasvattamista.
Tänä syksynä Vanhapiha perheineen korjasi ensimmäinen härkäpapusatonsa pieneltä kasvimaalta. Häntä ei silti kiehdo survivalismi: ”Muihin täytyy tukeutua, elämä on vaihtokauppaa.”
Täydellinen omavaraisuus ei ole mahdollista, mutta syntytieto lisää kunnioitusta. ”Kun on itse tehnyt ja viljellyt, väistämättä ajattelet ekologisemmin.”
Suomalaisten viljelijöiden hän toivoo arvioivan elämäänsä tarvittaessa täysin uudelleen.
”Kukaan ei tee niin paljon töitä. Maanviljelijät ovat pulassa siitä huolimatta, koska ovat kytkeneet itsensä tähän talousjärjestelmään ja arvoketjuun. Jos tämä systeemi ei toimi, muutetaan systeemiä. Se joka keksi laivan keksi myös haaksirikon. On ihan ok jäädä rannalle.”
Suomalaisissa metsissä hän haluaisi käytettävän vähemmän avohakkuuta ja hyödynnettävän enemmän jatkojalostusta.
Ovatko Vanhapihan eri puolet sopusoinnussa keskenään? Risti-istuntaan lattialle asettunut noita hörppää kaakaota vanhasta emalimukista.
”Shamanismissa sielu jakautuu kolmeen osaan: itseen, löylyyn ja luontoon.”
Löylyyn liittyy fyysinen ruumis, kuten verenkierto. Itse taas on sielun osa, joka edustaa persoonaa. Luonto on ihmisen oma suojelija.
Sielunpalautuksessa Vanhapiha nostattaa luontoaan laulun ja soiton avulla ja siirtyy yliseen ja aliseen maailmaan.
Tämänilmaisissa eli näkyvässä maailmassa hän pyrkii elvyttämään ihmisen yhteyden itseensä.
”Jos elät arvojesi vastaista elämää, häiritset itseä. Se heijastuu löylyyn. Epätasapaino eri puolten välillä voi näkyä esimerkiksi mielenterveysongelmina.”
Nykyisin yhteiskunta jopa suosii luonneongelmaisia ihmisiä, joiden eri osat eivät ole tasapainossa, Vanhapiha pohtii. ”Narsistit, joilla on sosiopaattisia piirteitä, menestyvät.”
Kysymykseeni siitä, ovatko hänen eri puolensa sopusoinnussa, Vanhapiha vastaa myöntävästi.
”Mutta niin ei ole aina ollut.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
