Elokuva-arvio: Epätoivoiset ihmiskohtalot kietoutuvat yhteen Rovaniemen talvisen kauneuden keskellä

Aurora (Mimosa Willamo) on niin hukassa elämänsä kanssa, että muutto Norjaan tuntuu ainoalta järkevältä vaihtoehdolta. Kuva: Dionysos Films

Kynsiteknikko Aurora ( Mimo­sa Willamo) bilettää niin railakkaasti, että päivällä työnteosta ei tahdo tulla mitään.

Elämältä tuntuu muutenkin puuttuvan kunnollinen pohja. Äiti on kuollut, ja isä on huonossa kunnossa.

Eräänä iltana grillillä Aurora kohtaa Iranista saapuneen Darianin ( Amir Escandari), jonka on pakko löytää vaimo saadakseen turva­paikan itselleen ja pienelle tyttärelleen. Auroraa ei vispilänkauppa kiinnosta, mutta hän lupaa koulia Darianista kunnollisen sulhokokelaan.

Sekä Aurora että Darian kahlaavat epätoivoisessa tilanteessa eteenpäin, eikä reitti tietenkään ole suora tai sileä.

Rovaniemelle sijoittuva, Miia Tervon ohjaama Aurora on elokuva oman elämänpolun löytämisestä. Ja tietysti rakkaudesta.

Mimosa Willamo esittää niin antaumuksella jatkuvan biletyksen kurittamaa Auroraa, että katsomossakin alkaa jo vähän ahdistaa. Amir Escandarin tulkitsema kaiken ylittävä isänrakkaus puolestaan loistaa voimakkaana valkokankaalta.

Elokuvassa risteilevät sekaisin niin pohjoisen murteet kuin rallienglantikin. Kielen ja murteiden vaihtelu luo tarinaan oman säväyksensä.

Lapin maisemat ovat myös saaneet oman osansa, pakkasen voi melkein tuntea ihollaan ja askeleiden alla narisevan lumen kuulla korvissaan.

Aurora on viihdyttävä elokuva, joka ei tosin tarjoa sen suurempia oivalluksia. Loppu­ratkaisunkaan arvaaminen ei ole kovin vaikeaa.

Aurora. Ohjaus: Miia Tervo. 1 tunti, 46 min.