Joulumaa-elokuvassa elämän suuntaa etsitään luomutilalla – "Siitä tulee oma maailma, kun ei ole missään keskustassa kuvaamassa"

Ohjaaminen ei ollut nuorena Inari Niemelle haaveammatti, sillä hän näki läheltä työn vaikeudet. "Muistan ajatelleeni lukioiässä, että olisi sikanoloa lähteä taiteilija-ammattiin." Kuva: Kalle Keskinen

Kotimaisen elokuvan syksyssä on nähty monia historiallisia aiheita. Ikitie on kuljettu, samoin Tuntemattoman sotilaan taival. Nokian matkapuhelintenkin tarina koottiin dokumenttielokuvaksi. Vuoden huipentaa 95, elokuva Suomen ensimmäisestä jääkiekon MM-kullasta.

Historiallisten aiheiden keskeltä löytyy myös aikalaiselokuva Joulumaa. Vuoden viimeisiin kuuluvassa kotimaisessa ensi-illassa joukko kaupunkilaisia löytää itsensä joulunvietosta yllättävästä paikasta: suomalaiselta luomutilalta.

Elokuvan, samoin kuin Tuntemattoman sotilaan, tuottaneen Miia Haaviston mukaan Joulumaa tarjoaa "raikkaan tuulahduksen", arkista vastapainoa suurille historiallisille elokuville.Tuulahduksesta vastaa teoksen käsikirjoittanut ja ohjannut Inari Niemi.

"Kyllähän Suomessa tunnetusti historiallisia miesdraamoja tehdään. Ehkä itse koen kiinnostavaksi kertoa juuri tästä ajasta ja sitten vielä naishahmoista", Niemi pohdiskelee.

Inari Niemi on helsinkiläissyntyinen ja -kasvuinen elokuvantekijä, mutta hänen elokuvissaan hahmot ovat toistaiseksi päätyneet lomailemaan pienille paikkakunnille ja samalla etsimään itseään.

Esikoisohjaus Kesäkaverit kertoi neljästä Hangossa lomailevasta ystävästä, jotka tasapainoilivat tulevaisuuden valintojensa välillä. Käsikirjoituksen laati ohjaajan sisko Juuli Niemi.

Joulumaassa vastaeronnut Helena ( Milka Ahlroth) pakenee perheetöntä joulua pienen luomutilan lomayhteisöön parhaan kaverinsa Ullin ( Mari Rantasila) kanssa. Tilaa ylläpitää kaupunkilaispariskunta ( Anna Paavilainen ja Eero Ritala), joka tuskailee uuden, ekologisen elämäntapansa kanssa. Tällä kertaa kynän varressa toimi Inari Niemi itse.

Ohjaaja huomaa elokuvissa pientä samankaltaisuutta, mutta hänen mukaansa se ei ollut tarkoituksellista.

"Kyllä ne sillä tavalla ovat sisarelokuvat. Se, että laittaa ihmiset pois tutuimmasta ympäristöstään, inspiroi minua tekijänä", Niemi kuvailee.

"Toisaalta joulu ja kesä ovat sellaisia aikoja, että niihin kohdistuu paljon odotuksia. Sitten kun asiat eivät menekään niin kuin on kuvitellut, siitä syntyy draamaa", ohjaaja pohdiskelee elokuviensa lähtökohtia.

Elokuvassa niin vieraat kuin talon emäntä ja isäntä punnitsevat elämänsä suuntaa. Niemen mielestä tällaisten kysymysten äärelle pysähtyminen on tärkeää.

"Usein haluaa uskotella itselleen, että ne valinnat mitä on tehnyt, ovat oikeat valinnat. Suunnan muuttamisen vaikeus oli yksi osateema, jota mietin lähtiessäni kirjoittamaan."

Matka maatilaidylliin oli omanlaisensa seikkailu paitsi elokuvan hahmoille myös sen tekijöille. Niemi myöntää käsikirjoittaessa pohtineensa, osuuko maatilakuvaus ollenkaan kohdilleen. Lisäksi tapahtumapaikan etsintä vei ohjaajan uusiin maisemiin.

"Minulla ei ole maailman paras tuntemus Helsingin lähialueista, joten tuli kierrettyä kuvauspaikkaa etsiessä kaikennäköisiä maatiloja."

Lopulta, aivan kuten itse joulumaan käsite, myös elokuvan tapahtumamiljöö on enemmän mielikuva kuin konkreettinen paikka. Maatilakohtauksia on kuvattu kolmessa eri paikassa.

Ulkokuvat taltioitiin Porvoossa, tupa ruokailukohtauksiin Nummi-Pusulassa ja muut tilat Vihdissä. Tilojen piti sopia elokuvan sisältöihin, mutta myös soveltua niiden taltioimiseen.

"Kun kuvataan sisällä, on aika suuret vaatimukset. Huoneiden pitää olla aika isoja, että sinne mahtuu koko kuvausryhmä."

Kuvaaminen uusissa maisemissa oli kuitenkin virkistävää.

"Siitä tulee oma maailma, kun ei ole missään keskustassa kuvaamassa. Vihdissä olimme koko ryhmä kahden ja puolen viikon ajan. Se oli ihanan rauhallista."

Ohjaaminen ei ole ollut Inari Niemelle lapsuudenhaave – päin vastoin. Hän isänsä Raimo O. Niemi on myös ohjaaja ja käsikirjoittaja, jonka töihin lukeutuvat Susikoira Roi -tv-sarja sekä Poika ja ilves -elokuva.

Kasvaessaan tytär sai nähdä ammatin epävarmat puolet, kun isä paini rahoituksen tai eri työvaiheiden parissa.

"Muistan ajatelleeni lukioiässä, että olisi sikanoloa lähteä taiteilija-ammattiin."

Uusi elämänsuunta löytyi yllättäen yli 20-vuotiaana, kun siskokset Inari ja Juuli päättivät tehdä elokuvan.

"Käsikirjoitimme sen yhdessä ja pistimme kaverit näyttelemään. Yhtäkkiä oli selviö, että minä ohjaan sen elokuvan, vaikken ollut aiemmin ohjannut. Siitä se sitten lähti, että tätä kyllä haluan tehdä."

Alkukipinän jälkeen Inari Niemi on suorittanut elokuva- ja tv-alan opinnot ammattikorkeakoulu Stadiassa, nykyisessä Metropoliassa.

Käsikirjoittaminen kiinnostaa Niemeä myös Joulumaan jälkeen, mutta ennen kaikkea hän aikoo pitäytyä ohjaamisessa. Vaikka käsikirjoituksen valmistuminen on palkitsevaa, kirjoittaminen on luonteeltaan yksinäisempää.

"Tykkään ohjaamisen sosiaalisuudesta ja siitä, että on työryhmä, jonka kanssa pääsee mehustelemaan ideoita."

Seuraavat projektit Inari Niemi suunnittelee tekevänsä siskonsa käsikirjoitusten pohjalta. Työn alla ovat elokuva Lasten ja nuorten Finlandia-palkinnon voittaneesta kirjasta Valoa, valoa, valoa sekä oma tv-sarja.

Ohjaaja muistuttaa, että useiden projektien työstäminen on alalla normaalia. Asiaan vaikuttaa esimerkiksi rahoituksen epävarmuus.

"Kyllä pitää olla jatkuvasti syöttö päällä. Prosessit ovat pitkiä, ja jos haluaa ohjata säännöllisesti, niin pitää olla aina muutamakin projekti työn alla, kun kaikki eivät pääse läpi."

Kaiken kaikkiaan hän suhtautuu kuitenkin suomalaiseen elokuva-alaan ja sen tulevaisuuteen innokkaasti.

"Koko ajan tarjonta monipuolistuu ja uskallus lisääntyy, että millaisia elokuvia uskalletaan tehdä. Toivon, että täällä ei jämähdytä tiettyjen aiheiden toistoon."