Lokakuun talvinen tuska

Viimeistään lokakuussa se iskee. Nimittäin tuskainen lasten talvikamppeiden hankintaprojekti.

Haluan laadukkaan, loskassa ja pakkasissa pätevän toppahaalarin. Tämä osuus on vielä kohtalaisen helppo toteuttaa. Ongelma tulee siinä, että haluan haalarin sukupuolineutraaleissa väreissä. Siis perusvärejä: keltaista, vihreä, ruskeaa ja peruspunaista, jotka kelpaavat kummallekin lapselle. Sillä jos käytän toista sataa euroa toppahaalariin, haluan, että se kestää siskolta veljelle.

Lastenvaatteet eriytyvät poikien ja tyttöjen mallistoihin, kun vauvasta tulee taapero. 1,5-vuotiaille ja sitä vanhemmille lapsille on omat tyttöjen ja poikien mallistot, joiden värimaailma ja kuvasto ovat räikeän sukupuolistereotyyppistä, pojille sinisiä autoja ja tytöille pinkkejä kukkia.

Tähän asti olen aina lopulta löytänyt vaatimukseni täyttävät ulkovaatteet. Se on vaatinut useiden tuntien surffailua valmistajien ja nettikauppojen sivuilla. Muutaman syksyn jälkeen opin, että pohjatyöt on tehtävä hyvin, vaikka tekisi lopullisen hankinnan oikeasta liikkeestä. Homma on tuskanhikistä, jos sen tekee ainoastaan liikkeissä kiertämällä. Sen verran harvassa ovat värivaatimukseni täyttävät toppavaatteet.

Toistaiseksi tämä tuska on jokasyksyinen. Lapset kasvavat sitä tahtia, että edellisen talven toppavaatteet ovat pieniä seuraavan pakkaskauden alkaessa.

Joten toive kaikille kotimaisille lastenvaatevalmistajille: en varmasti ole ainoa, joka kaipailee kauppoihin vähemmän sukupuolittuneesti kuvioituja ja väritettyjä lasten ulkovaatteita. Toiveen saa toteuttaa myös välikausivaatteissa, sillä sama tuska on jälleen edessä huhtikuussa, kun on aika hankkia uudet kevätsyyskauden ulkoiluvaatteet.