”Jos silloin täällä Seinäjoen kentällä kuulutettiin, että paikalla on 3200 katsojaa, niin me saatettiin katsoa kentällä toisiamme, että mitä pahaa me on tehty”, Pyhälahti virnistää. Kuva: Johannes Tervo
Mauri Pyhälahden äiti toivoi pojasta pappia, mutta tie vei pesäpallon huipulle – nyt pesäpallokonkari kertoo, millaista muutosta kansallislaji kaipaa
Lukkarilegenda Mauri Pyhälahti viihtyy edelleen pesäpallokentän laidalla. Seinäjoella asuva pesiskonkari kaipaa kansallislajiin muutosta.
Mauri Pyhälahti harmittelee, että pesäpallon katsojamäärät ovat laskeneet hänen pelaajavuosistaan. 1980-luvulla runkosarjan otteluissa oli usein yli 5000 katsojaa. Kuva: Johannes TervoMauri ”Pyhis” Pyhälahti on yksi kaikkien aikojen menestyneimpiä pesäpalloilijoita. Hän hääri 1970- ja 80-luvuilla maan ykköslukkarina. Vasenkätisen lukkarivelhon korkeat tolppasyötöt, rohkea pelityyli ja taktinen nerokkuus saivat vastustajan pasmat sekaisin.
Mauri Pyhälahti istuu alas Seinäjoen pesäpallostadionin katsomoon ja muistelee uransa mieleenpainuvimpia hetkiä. Päällimmäisenä mieleen tulee tällä kentällä Seinäjoen Maila-Jusseissa vuonna 1975 voitettu suomenmestaruus.
”Silloisessa Maila-Jussien joukkueessa ei ollut tähtiä. Mentaliteetti oli sellainen, että kukaan ei ole yksinään mitään ja yhdessä tehdään. Rahakaan ei aiheuttanut kateutta, koska kaikille maksettiin sama päiväraha”, Pyhälahti muistelee.
Pyhälahti asuu Seinäjoella, mutta syntyi Ilmajoen Koskenkorvalla Asevelikylässä sijaitsevassa rintamamiestalossa. Liisa-äiti oli töissä leipomossa ja isä Tauno luukutti eli kauppasi talosta taloon huonekaluja.
Äiti toivoi nuorimmaisesta lapsestaan pappia, mutta pojasta tuli isänsä tavoin intohimoinen kauppamies. Ensimmäinen työpaikkansa hän sai 15-vuotiaana Seinäjoen osuuskaupan juoksupoikana.
Pyhälahden lapsuudessa 1950- ja 1960-luvuilla pesäpallo oli suursuosiossa. Maaseudulla ja pienemmilläkin paikkakunnilla pelattuihin otteluihin saattoi saapua tuhatmäärin katsojia.
Koskenkorvan koulun opettaja Leo Ropponen oli innokas pesäpallomies, joka valmensi oppilaistaan taitavia pelaajia. Opettajaa on kiittäminen siitä, että Pyhälahti päätyi jo varhain lautasen ääreen.
”Olin kymmenvuotias, kun Ropponen sanoi, että olet vasenkätinen ja saat olla lukkarina. Siitä se alkoi. Pääsin 14-vuotiaana pelaamaan muutaman suomisarjan ottelun ja huomasin pärjääväni miestenkin peleissä.”
Lukuvuoden päätteeksi Ilmajoella oli tapana kokoontua kevätkirkkoon, jonka jälkeen pelattiin koulujen välinen pesäpalloturnaus.
”Kirkon ikkunoista näkyi kentälle. Virret tuntuivat pitkiltä, kun tiesi, että pian päästään pelaamaan”, Pyhälahti naurahtaa.
Pyhälahdella riittäisi pesistarinoita kirjaksi saakka. Kerran pallo lensi Koskenkorvan kentän kotipesän takana olevan tien yli ja päätyi poliisin pihamaalle.
”En löytänyt palloa mistään, joten otin hädissäni omenan puusta ja heitin sen kotipesään. Oli ajolähtötilanne ja viimeinen etenijä juoksi kotipesää kohti. Meidän siepparimme Haanpään Juhani otti omenan kiinni ja tuomari vihelsi palon. Mutta sitten Haanpää haukkasi omenasta ja siihen vesittyi se palo.”
Pääsarjadebyytin Pyhälahti teki kotiseura Ilmajoen Kisailijoissa vuonna 1971 ja samana vuonna hän pelasi ensimmäisen Itä-Länsi-ottelunsa. Siitä alkanut Itä-Länsi-ottelujen ketju jatkui katkeamattomana vuoteen 1986.
Seuraavana vuonna Pyhälahti koki elämänsä kovimman kolauksen. Hän sai aivoverenvuodon ja joutui tehohoitoon.
”Jotain suojelusta oli mukana. Lääkäri sanoi, että jos aivoverenvuoto olisi tullut pelatessa, elämä olisi saattanut olla siinä. Minut leikattiin ja sain jatkaa terveenä”, hän toteaa kiitollisena.
Pyhälahti seuraa pesäpalloa yhä tiiviisti. Hän on tuttu näky Koskenkorvan Urheilijoiden ja Seinäjoen Jymy-Jussien superpesisotteluissa.
Pesiskonkari on miettinyt, että miten huippupesäpallosta saisi entistä yleisöystävällisempää. Yksi tapa olisi lyhentää ottelujen kestoa.
Jos peli menee supervuoroon tai jopa kotiutuskisaan, pelit venyvät helposti kolmetuntisiksi.
”Olen kellottanut, että lyhyemmillä vuorovaihdoilla saisi nipistettyä 15–20 minuuttia peliajasta. Kun ulkojoukkue tulee sisävuorolle, pelaajat kävelevät vaihtopenkille juomaan ja juttelemaan. Aiemmin vuoron vaihtuessa pallo piti jättää kakkoskolmosviivan etupuolelle ja kun se oli kierrätetty pesien läpi, sai alkaa syöttämään.”
Lajista on tullut hänen mukaansa liian yllätyksetöntä. Nyt asiantunteva katsoja pystyy arvaamaan pari lyöntivuoroa etukäteen, miten pelaajat toimivat eri tilanteissa.
”Nykypäivän pesäpalloilijat ovat hyvin roolitettuja ja treenattuja huippu-urheilijoita, kun taas ennen jokaiselta pelaajalta vaadittiin monipuolisuutta ja vastuunkantoa.”
”Nyt monet joukkueet pelaavat sisäpeliä kolmella jokerilla ja neljällä viidellä pelaajalla. Jos saisin päättää, niin jokereita ei olisi kahta enempää.”
Pyhälahti painaa myyntiedustajan töitä edelleen, vaikka eläkkeelle hän olisi halutessaan voinut jäädä.
Takavuosina hän oli mukana myös urheiluvälinebisneksessä. Hänen kehittelemiä Pyhis-räpylöitä myytiin suuria määriä.
Kaupparatsun mieleen on jäänyt erityisesti vuonna 1990 tehty liikematka Etelä-Korean Soulissa sijaitsevaan suureen urheiluvälinetehtaaseen.
”Minulla oli mallit mukana ja tilasin sillä reissulla 20 000 räpylää. Oli vuodenvaihde ja räpylät piti saada valmiiksi maaliskuun alkuun mennessä. Mietin, että kuinkahan heidän onnistuu tehdä ne tuossa ajassa. Perillä tehtaan presidentti näytti minulle kalenteristaan yhtä tiistai-iltapäivää ja sanoi, että tuossahan on sopiva rako.”
”Kaikki räpylät tehtiin neljän tunnin aikana. Silloin ymmärsin, että emme me olleet kovin isoja asiakkaita, koska samassa tehtaassa tehtiin 800 000 baseballräpylän eriä. Siellä oli ompelijoita silmänkantamattomiin”, Pyhälahti päivittelee.
Pesäpalloa en ole pelannut aikoihin. Tämän ikäisenä kannattaa katsoa kirkonkirjoista, että mitä lajia kannattaa harrastaa.
Pesäpallo on ollut hänelle aina ensisijaisesti harrastus. Hän kävi päivätöissä koko pelaajauransa ajan.
Huipulla pysyminen vaati kuitenkin kovaa työtä. Hän tapasi harjoitella kotipihallaan aina töistä tullessaan.
”Syöttelin kotipihassa ja kuvittelin aina, että joku tietty pelaaja on mailan kanssa vastassa. Yritin miettiä, että mitkä ovat hänen parhaat lyönnit ja miten ne pitäisi eliminoida. Jatkoin yksinharjoittelua koko urani ajan.”
Nykypesäpallo kaipaisi Pyhälahden kaltaisia persoonia. Hänellä oli pelitaitojen lisäksi show-miehen elkeet halussa.
Kun Pyhis jekutti vastustajiaan, kotipesä tirisi usein kuumana kuin rasvalla täytetty kamiina. Sanansäilää ei säästelty ja usein jopa 5000-päinen yleisö mylvi villinä mukana.
Snooker on mieluinen harrastus pesäpallolegendalle. Kuva: Johannes TervoSotakirveet on haudattu. Takavuosien pesistähdet kokoontuvat toisinaan muistelemaan menneitä. Valitettavasti viimeisimmät kokoontumiset ovat olleet jonkin pelaajatoverin hautajaiset, Pyhälahti harmittelee.
Pesäpallon 100-vuotisjuhlavuosi herättää hänessä kiitollisuutta ja arvostusta upeaa lajia kohtaan. Pesäpallo on antanut hänelle enemmän kuin hän osasi edes kuvitella.
Kun Pyhälahti miettii uraansa, merkityksellisimmiksi eivät nouse mestaruudet ja tittelit, vaan lajin parissa solmitut ihmissuhteet.
”Monesta sen aikaisesta vastustajasta on tullut perhetuttava. Tuollaisilla asioilla on todellista merkitystä.”
Pesäpallon juhlavuoden Itä-Länsi pelataan Tampereella Kaupin uudella pesäpallostadionilla 9.–10. heinäkuuta.
Snookerista on tullut ykköslajini. Kokoonnumme pelaamaan sitä viikoittain porukalla.
Kuka?
Mauri Pyhälahti on syntynyt vuonna 1951 Ilmajoella, asunut pitkään Seinäjoella.
Pelasi urallaan 372 pääsarjaottelua, 16 Itä-Länttä ja 12 Liitto-Lehdistö-ottelua. Voitti kolme SM-kultaa, neljä SM-hopeaa ja kolme SM-pronssia. Vuoden lukkari kahdeksan kertaa.
Pelasi pisimpään Seinäjoen Maila-Jusseissa. Lopetti pelaajauransa Kiteen Pallossa 1991.
Menestyi myös pelinjohtajana ja voitti kaksi Suomen mestaruutta ja kolme muuta SM-mitalia.
Pesäpallon kunniagalleriaan ensimmäisten joukossa.
Työskentelee myyntiedustajana Woodeco Oy:llä, joka maahantuo teollisuuden erikoistuotteita.
Perheeseen kuuluu vaimo, kolme lasta ja kuusi lastenlasta.
Harrastaa pyöräilyä, hiihtoa ja snookeria.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
