13-vuotias Kalle haaveilee rekkakuskin ammatista – työhönvalmentajien pieni määrä suurin este kehitysvammaisen työllistymiselle

13-vuotias Kalle Salmela haaveilee rekkakuskin urasta. Kuva: Marjaana Malkamäki

Kalle Salmela, 13, haaveilee pääsevänsä jonain päivänä töihin ja ostavansa ison Scanian rekan. Pojan äiti Elina Leiponen sanoo, että Kallen työllistyminen on hänenkin toiveissaan.

”Uskon, että Kalle pystyy tulevaisuudessa tekemään töitä ja suoriutuu niistä hienosti. On surullista, jos joutuu vain istumaan kaiket päivät hoivakodissa pelaamassa pleikkaria.”

Työkyvystä huolimatta harva Suomessa asuva kehitysvammainen tekee töitä, vielä harvempi saa niistä palkkaa. Kehitysvammaisten Tukiliitto ry:n toiminnanjohtajan Risto Burmanin mukaan suuri rakenteellinen syy on avotyön vahva asema Suomessa.

Avotyö on järjestelmä, joka on alkujaan luotu tukemaan muun muassa kehitysvammaisten pääsyä palkkatöihin. Todellisuudessa vain harva saa avotyön kautta palkallista ansiotyötä. Suuri osa kehitysvammaisista onkin eläkkeensaajia.

Tukiliiton arvion mukaan Suomessa on noin 3 000 kehitysvammaista, jotka voisivat tehdä palkkatöitä tavallisella työpaikalla. Nykyisin palkkatöissä on vain noin 300–500 henkilöä.

Kehitysvammaisten työllistymiseen on olemassa tutkitusti tehokas keino: työhönvalmentajat. He ovat kunnan sosiaalihuollon työntekijöitä, jotka tukevat kehitysvammaisia ja heidän työnantajiaan.

Burmanin mukaan työhönvalmentajien pieni määrä on suurin yksittäinen este kehitysvammaisten työllistymiselle. Valmentajien määrää lisäämällä useampi kehitysvammainen voisi tehdä töitä.

Silloin heistä tulisi eläkkeensaajien sijasta veronmaksajia.

Kehitysvammaisten pääsy työelämään osallistaisi heitä myös enemmän yhteiskuntaan. Parhaimmillaan se muuttaisi ihmisten asenteita ja auttaisi ymmärtämään kehitysvammaisia paremmin.