Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Roope Korhosta huudetaan ajolähtöihin – "Lapsen syntymä ja mestaruuden voittaminen ovat samantyylisiä tunnetiloja"

    Yksi kaikkien aikojen parhaista pesäpalloilijoista on 38-vuotias Sotkamon Roope Korhonen, joka tänä kesänä edelleen puhkoo vastustajien ulkokenttiä.
    Käytännössä koko 2000-luvun Sotkamon Jymyn vakiokalustoon kuulunut Roope Korhonen on tänä kesänä entistä suuremmassa roolissa nuorentuneessa kainuulaisjoukkueessa.
    Käytännössä koko 2000-luvun Sotkamon Jymyn vakiokalustoon kuulunut Roope Korhonen on tänä kesänä entistä suuremmassa roolissa nuorentuneessa kainuulaisjoukkueessa. Kuva: Vesa Laitinen
    Sotkamon Jymy voitti Hyvinkään Tahkon viime tiistaina Helsingissä pelatussa superpesiskauden avausottelussa.
    Sotkamon Jymy voitti Hyvinkään Tahkon viime tiistaina Helsingissä pelatussa superpesiskauden avausottelussa. Kuva: Vesa Laitinen

    Sotkamon Jymyn Roope Korhonen on lyönyt superpesiksen pudotuspeleissä kautta aikain eniten juoksuja. 38-vuotias vasurilla iskevä mörssäri puhkoo saumoja ja herättää ulkokentillä kunnioitusta myös tänä kesänä.

    2015 sattuneen vakavan nilkkavamman jälkeen Korhonen siirtyi lyöjäjokeriksi. Hän ei pelaa lainkaan ulkona, vaan lyöjäjokerin roolina on ratkaista peli mailan varressa. Korhonen tulee lyömään useimmiten ajolähtöön, kun kaikki pesät ovat täynnä.

    "Jokerina joudun lyömään aina pakkotilanteeseen. Aiemmin numerolla pelatessa pystyi saamaan onnistumisia myös ulkokentällä, jos peli ei kulkenut mailassa", sotkamolainen kuvailee.

    11 SM-kultaa urallaan voittanut Korhonen ei purista mailaa, vaikka Vimpelin Saarikentän kotiyleisö karjuisi kurkku suorana: "kuolee"! Konkaria voi jännittää ennen lyöntivuoroa, mutta syötön lähtiessä hän tietää, mitä tekee.

    "Se tulee luonnostaan selkärangasta, että tilanne pitää ratkaista näin. Jos pesäpallo olisi elämän tärkein asia, voisin jännittää vieläkin enemmän. Nyt kun on pelannut pitkään, on tullut perhettä, osaa vähän suhteuttaa asioita ja ottaa painetilanteet rennommin."

    Kainuun kultajunaksi nimetty Sotkamon Jymy lähtee superpesiskauteen poikkeuksellisista asetelmista. 2010-luvulla seitsemän kertaa finaalissa ollut joukkue on arvioitu pelinjohtajien ennakkokaavailuissa vasta sijalle 5.

    "Tilanne on kutkuttava. Minulla alkaa 20. kausi superpesiksessä ja ennakolta sarja on tasaisin miesmuistiin. Se on lajille luonnollisesti hyvä, että useammalla joukkueella on mahdollisuus olla kärkikamppailussa", Korhonen sanoo.

    Vuosina 2011–2017 Vimpeli ja Sotkamo olivat finaalissa seitsemän vuotta putkeen. Vihdoin viime syksynä loppuotteluun nousivat Joensuu ja Kouvola.

    "Pesäpallossa oli vähän sama tilanne kuin formuloissa, jossa Mersu on hallinnut ylivoimaisesti viime vuodet. Ainakin itsellä on lopahtanut kiinnostus formuloihin, kun sama talli ottaa aina kaksoisvoiton."

    Jymyn jääminen pronssiotteluun viime syksynä oli Korhosen mielestä lopulta hyvä asia sotkamolaiselle pesäpallolle. Yleisön kiinnostus lisääntyy, kun mitään ei voida pitää itsestäänselvyytenä ja joukkueessa on uusia pelaajia.

    Roope Korhosen rooli henkisenä johtajana kasvaa, kun avainpelaajat Toni Kohonen ja Antti Hartikainen eivät ole enää Sotkamon Jymyn kokoonpanossa. 1981 syntynyt Korhonen on ainoa konkari, joka on jäljellä menestysvuosien runkopelaajista.

    "Kaikki muut ovat enemmän tai vähemmän kakkoskorin pelaajia. Tietoisen nuorennusleikkauksen jälkeen heillä on mahdollisuus nousta aivan huippupelaajan statukseen", Sotkamon Jymyn pelinjohtaja Jani Komulainen kannustaa.

    Korhosen mukaan Sotkamossa on pyritty siihen, että joukkueen ilmapiiri olisi viime kautta rennompi ja avoimempi. Talvella Jymy on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi Kajaanin kaupunginteatterin kanssa henkisessä valmennuksessa.

    "Olemme katsoneet videolta viime vuoden pelejä, joissa kukaan ei tuuleta, kun tulee onnistuminen. Pelasimme vähän sellaista dtm-pesistä. Nyt aloitamme puhtaalta pöydältä."

    1980-luvun alussa syntynyt Korhonen kuuluu vielä sukupolveen, joka vietti koko lapsuutensa ulkona pelaten ja leikkien. Perhe asui Sotkamossa omakotitalo- ja rivitaloyhteisössä, jossa pihapiirissä oli paljon suunnilleen saman ikäisiä lapsia.

    "Harjoittelimme lapsena pesäpalloa 80 prosenttia omalla ajalla ja 20 prosenttia oli joukkueharjoitusta. Nykyään luvut ovat kääntyneet päinvastoin, kun tietokoneet ja pleikkarit syövät nuorten ajan. Jos haluat urheilussa huipulle, työt on tehtävä omalla ajalla. Esimerkiksi Mikael Granlund harjoitteli ilmaveiviä luonnonjäillä."

    Talvikaudella, marras-joulukuussa Korhonen lyö palloa noin 600–1 000 toistoa kuukaudessa. Keväällä määrä nousee reiluun tuhanteen lyöntiin.

    Korhonen pelasi pitkään pesäpallon rinnalla jääkiekkoa, mikä oli hyödyllistä pelisilmän kehittymisen kannalta. Lukioiässä hän valitsi lajikseen pesäpallon, koska oli silloin paljon nykyistä pienikokoisempi, eikä jääkiekossa ollut Kainuussa selkeää polkua huipulle.

    Pesäpallossa vasemmalta lyövät pelaajat ovat yleensä vaarallisempia kuin oikealta palloa iskevät. Superpesiksen lyöjätilaston neljän kärki koostui viime vuonna vasureista. Korhosesta tuli alun perin vasuri Amerikan serkkujen Sotkamon vierailun ansiosta.

    "Rupesimme pelaamaan serkkujen kanssa baseballia. En osunut palloon oikealta puolelta ja halusin kokeilla vasurilla. Sieltä tuli osumat ja sillä tiellä ollaan. En ollut ihan kartalla maantieteestä. Kävin naapurissa vouhottamassa, että meille tuli serkut Kiinasta käymään", Korhonen nauraa.

    Korhonen on pelannut koko uransa kasvattajaseurassaan Sotkamon Jymyssä. Miksi lähteä Kainuusta, kun hän on lunastanut ison roolin joukkueessa ja kaulaan on ripustettu arvometallia lähes joka syksy.

    "Kymmenen vuotta sitten mielessä kävi ajatus, että lähtisin muualle pelaamaan. Mutta sitten siviilielämässä tuli ensimmäinen lapsi ja Sotkamossa mummulat ovat lähellä. Ilman niiden lastenhoitoapua en pelaisi enää."

    Roope Korhosen perheeseen kuuluu kolme lasta, joista nuorin on vasta yksivuotias Neo. 9- ja 10-vuotiaat tytöt Aava ja Kiia käyvät katsomassa kaikki isän kotipelit, mutta ohjatut pesistreenit eivät jälkikasvua innosta.

    Urheilu on Korhoselle iso henkireikä myös vapaa-ajalla. Hän pelaa golfia, squashia, sulkapalloa ja harrastelätkää. Intohimoinen penkkiurheilija seuraa ahnaasti jääkiekon NHL:ää ja muita pallopelejä.

    Pelipäivinä päiväunet on Korhonen ainoa rituaali. Hän pyrkii ottamaan puolen tunnin tirsat aamutreenien ja ruokailun jälkeen, jotta saa puhallettua palkeet tyhjäksi ennen peliä.

    "Urheilussa koettuja tunne-elämyksiä on vaikea saada siviilielämässä. Olen sanonut, että oman lapsen syntymä ja mestaruuden voittaminen ovat samantyylisiä tunnetiloja."