Jari Aarnio tapaus pelastaa jännityskirjan uskottavuuden
Ari Räty: Varjomies. 310 sivua. Tammi.Mersu räjähtää moottoritien varressa. Matkustajan paikalta pakenee viime tingassa vaikutusvaltaiseen latvialaiseen rikollisliigaan kuuluva nainen.
Näin alkaa Ari Rädyn trilleri Varjomies. Se on kiintoisaa luettavaa, kun haluaa saada aivot irti työraiteista ja arkiaskareiden suunnittelusta. Nautin kirjassa eniten kuvailun tarkkuudesta ja yksittäisten tilanteiden jouhevuudesta.
Jari Aarnio pelastaa kirjan uskottavuuden, ennen hänen tapaustaan juoni olisi tuntunut typerältä. Kirjassa kuvataan kiinnostavasti myrkyllistä maskuliinisuutta, joka saa miehet uhraamaan oman ja muiden hyvinvoinnin säilyttääkseen kasvonsa.
Kirjasarjan edeltävä osa Syyskuun viimeinen kannattaisi kyllä lukea ensin. Olin ilman sitä itse aika pihalla. Toisesta osasta saa sen käsityksen, että ensimmäinen olisi ollut dramaattisempi ja yhtenäisempi.
Suurin ongelma on, etten välittänyt kenestäkään kirjan henkilöstä. Jännitettä ei synny, kun on aivan sama, mitä kirjassa esiintyville ihmisille tapahtuu. Toisaalta se tekee lukemisesta tahattoman rentouttavaa. Räiskintään ja väkivaltaan pystyy suhtautumaan erittäin rauhallisesti.
Kaikki paitsi miehet jäävät paperinohuiksi hahmoiksi. Naishahmot ovat kiiltokuvamaisen kauniita ja edustavat naiseutta enemmän kuin mitään muuta piirrettä.
On virkistävää, että yksi hahmoista on transsukupuolinen, mutta hänkin on penistä lukuun ottamatta uskomattoman täydellinen nainen. Lisäksi hänen romanttinen suhteensa yhteen päähenkilöistä on epäuskottavan epäseksuaalinen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat



