Tie EU:n palkkalistoille on pitkä, eikä suomalaisesta vaatimattomuudesta ole sillä hyötyä

Kolme­kymppiselle Iina Lietzénille on tärkeää, että hän saa olla mukana EU:n tulevaisuuden rakentamisessa. Hän on työskennellyt euro­parlamentissa nyt muutaman vuoden. 

Vuoden kestävä työnhakuprosessi on monelle Euroopan unioniin töihin toivovalle arkipäivää.

Pitkän tien on käynyt lävitse Iina Lietzén.

Lietzén on viimeisin suomalainen, joka on päässyt EU:n yleisurakilpailusta läpi ja työllistynyt sen jälkeen vakituisesti EU:n palkkalistoille. Lietzén sai kuulla hyvät uutiset 2016 sen jälkeen, kun hän läpäisi kolmivaiheiset vaativat soveltuvuustestit.

Suomalaisilla on ollut viime vuonna haasteita päästä EU-uralle. Yhden syyn uskotaan olevan se, ettei EU-ura houkuttele enää nuoria samalla tavalla kuin ennen.

Kysyttäessä syitä, miksi EU:n loisto työnantajana on kariutunut, saa Lietzénin hämmästymään. Lietzén uskoo, että kyse on ennemminkin tietämättömyydestä kuin kiinnostuksen puutteesta.

”En sanoisi niin, etteikö suomalaisia kiinnostaisi EU-asiat. EU:sta pitäisi vaan puhua työpaikkana enemmän.”

Lietzén työskentelee tiedottajana Euroopan parlamentin lehdistöyksikössä.

Ura EU:ssa alkoi kypsyä Lietzénin mielessä hänen työskennellessään Israelissa ihmisoikeusasioiden parissa. Paluu Suomeen ei houkutellut monikulttuurisen työympäristöön tottuneelle vastavalmistuneelle.

Kiinnostus unionia kohtaan kasvoi Belgiassa EU:n maisteriohjelman opinnoissa.

”Pohdin pitkään, mitä haluaisin tehdä. EU alkoi vähitellen näyttää mahdollisuudelta ja kiinnostamaan työnantajana. Minulla on todella hyvät mahdollisuudet tehdä töitä niiden asioiden parissa, joiden kanssa haluan olla.”

Hänellä EU-uran plussat ylittävät miinuspuolet heittämällä.

Lietzén nostaa suomalaisiin työpaikkoihin verrattuna EU-tehtävien eduiksi laajat asiakokonaisuudet sekä työtehtävien vaihtelevuuden. Kansainvälisyys sekä EU:n arvot nousevat hänen puheessaan moneen kertaan esiin.

”Uskon EU-yhteistyöhön unionin sisäisissä asioissa mutta näen EU:n myös merkittävänä kansainvälisen politiikan toimijana. Monikulttuurisuus tuo lisäarvoa työhöni. Lisäksi pystyn halutessani vaihtamaan tehtäviä eri instituutioiden välillä. Urapolulla on useita eri suuntia.”

Selvitysten mukaan suomalaiset onnistuvat EU:n pääsykokeissa keskimääräisesti hyvin. Ongelma on kuitenkin saada tarpeeksi henkilöitä sitoutumaan pitkään hakuprosessiin.

Suomalaisessa luonteessa ei ole mitään, mikä estäisi EU-uralla menestymisen – päinvastoin.

Avoin ja rehellinen kulttuurimalli tukee pärjäämistä kokeissa, joissa testataan loogista päättelykykyä, nopeaa reagointia, esiintymistä, tehokasta priorisointia ja ryhmätyötaitoja.

”Suomalaisilla on hyvä kielitaito. Meille korostettiin, että nyt pitää unohtaa suomalainen vaatimattomuus ja tuoda omat mielipiteet esille ja puhua koko aika, joka annetaan. Pitää uskaltaa ottaa oma tila”, Lietzén kertoo omasta hakukokemuksestaan.

Lietzén pystyy kuitenkin myös keksimään syitä, miksi hakijoita ei välttämättä saada Suomesta tarpeeksi. Kaikille eivät sovi poikkeuksetta pitkät työpäivät saati vuoden kestävä rekrytointiprosessi.

”Työpäivät ovat täällä väistämättä pidempiä kuin kavereillani Suomessa. Neljältä ei pääse lähtemään koskaan mutta toisaalta työpäivät alkavat myöhemmin.”

Kilpailussa menestyminen ei avaa automaattisesti ovia EU-instituutioihin. Kilpailun läpäissyt hakija pääsee vasta jonotuslistalle, jonka kautta hän pääsee selaamaan ja hakemaan EU-instituutioiden vapaita paikkoja.

”Pitkä raskas prosessi ei sovi nykyaikana siihen kaavaan, miten ihmiset liikkuvat työurillaan”, Lietzén toteaa.

Jos suomalaisten määrä EU:ssa halutaan pitää ennallaan, virkamieskilpailut tarvitsevat rutkasti lisää hakijoita Suomesta.

Riski suomalaisten määrän vähentymisestä pitäisi Lietzénin mielestä ottaa vakavasti.

”Olisi todella harmi, jos suomalaisten määrä vähenisi täällä. Esimerkiksi minun työtehtävässäni tarvitaan välttämättä suomen kieltä. Kaikkien toimijoiden tulisi tehdä asian eteen enemmän.”

Ensimmäinen askel voisi olla vanhojen ennakkoluulojen purkaminen. Niistä myös Lietzén saa osansa puhuessaan vierailijaryhmille.

”Moni kysyy ihmeissään: oletko sinä se virkamies, joka on täällä töissä?”

”Ehkä he odottavat viisikymppistä harmaantuvaa miestä”, Lietzén naurahtaa.