Moskovan patriarkka Kirill on antanut Ukrainan sodalle tukensa. Kuva: Alexei Nikolsky / www.kremlin.ru
Valon ohjaama
Ukrainan sota ja sen Venäjän kirkolta saama tuki on järkyttänyt arkkipiispa Tapio Luomaa. Kaiken pimeyden keskelläkin hän haluaa silti nähdä toivon kipinän.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon johtaja, arkkipiispa Tapio Luoma sanoo olevansa sielultaan seurakuntapappi. ”Sieltä tulee kokemus, että ihmisten kanssa tekemisissä oleminen pitää jalat maassa.” Kuva: Sanne KatainenVanhan testamentin Valitusvirret ovat auenneet viime aikoina uudessa valossa arkkipiispa Tapio Luomalle. Kirjassa profeetta Jeremias valittaa pyhän maan hävitystä.
Valit. 3: 19—20: Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni, kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta. Minä en voi unohtaa onnettomuuttani, en saa sitä mielestäni.
Kotinsa menettäneiden tuska tuo Luoman mieleen Ukrainan pakolaisten hädän.
”He ovat joutuneet lähtemään kotimaastaan, menettäneet omaisuutensa, se on kenties tuhottu. Heillä on valtava huoli omaisistaan ja siitä, ovatko he edes elossa. Kokemusmaailma tulee hyvin lähelle sitä mistä valitusvirsien kirjoittaja puhuu”, arkkipiispa sanoo.
Hirvittävän menetyksen tuskan keskelläkin löytyy kuitenkin toivon kipinä.
Valit. 3: 21—24: Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä: Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa. Sieluni sanoo: »Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan.»
Luoman mukaan tämä on näkynyt esimerkiksi seurakuntien ukrainalaisten eteen tekemässä hyväntekeväisyystyössä.
”Kirkon yhteiskunnallisena tehtävänä on usein olla eräänlainen toivon tuoja.”
Jumalan edessä hiljentyminen on ollut arkkipiispalle keino käsitellä sodan aiheuttamaa järkytystä.
”Minun tehtäväni ei ole arvioida sitä, kuka joutuu helvettiin. Mutta uskon, että ehdoton oikeudenmukaisuus on olemassa.”
Ukrainassa paljastuvat sotarikokset käyvät viikko viikolta julmemmiksi. Moni toivoo näkevänsä syylliset jonain päivänä Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa.
Sitä päivää saatetaan joutua odottamaan pitkään, eikä Vladimir Putin välttämättä koskaan istu syytetyn penkille.
Kristinuskon oppien mukaan viimeistä tuomiota ei kuitenkaan langeteta Haagissa.
Sodan ensimmäisenä päivänä Ukrainan YK-suurlähettiläs Sergiy Kyslytsya uhkasi venäläistä kollegaansa.
”Sotarikollisille ei ole kiirastulta, suurlähettiläs. He joutuvat suoraan helvettiin”, Kyslytsya lausui.
Onko kadotus arkkipiispan mielestä Putinin rangaistus?
”Minun tehtäväni ei ole arvioida sitä, kuka joutuu helvettiin. Mutta uskon, että ehdoton oikeudenmukaisuus on olemassa. Kristillisessä uskossa on vahvana ajatus, että Jumala on myös tyrannin yläpuolella ja tyranni joutuu vastaamaan teoistaan.”
Venäjä ortodoksisen kirkon päämies patriarkka Kirill on puolestaan antanut vahvanut tukensa sodalle.
Patriarkan asettuminen sodan puolelle on herättänyt tyrmistystä kirkkojen johtajissa ja teologeissa ympäri maailmaa. Kirillin sotaa tukevat kommentit on julistettu harhaoppisiksi
Myös arkkipiispa Luoma tuomitsee jyrkästi Venäjän kirkon johtajan sanat.
”Se on minusta järkyttävää. Nationalismin ja imperialismin nivominen uskontoon ei ole uutta, mutta se ei ole kristillistä. Kristillisen uskon käyttäminen tällaisen ideologian perusteluna on väärin”, Luoma sanoo.
Arkkipiispan mielestä tilanne on erityisen käsittämätön siksi, että Kirill on maailmaa nähnyt mies, joka on tehnyt tiivistä yhteistyötä muiden maiden kirkkojen kanssa.
Sodan vastustaminen on Luoman mielestä kirkon johtajien, kirkkojen ja kristittyjen tehtävä.
”Tietysti täytyy muistaa, että Venäjällä presidenttiä vastaan asettuville ei hyvä heilu. Silti huomionarvoista on, että patriarkka itse on antanut hyväksyntänsä hyökkäyssodalle. Ja perusteluna on halu pelastaa Ukraina ’Lännen rappiolliselta vaikutukselta’.”
Moskovan patriarkka perustellut sotaa esimerkiksi sillä, että Itä-Ukrainassa sijaitsevaan Donbassiin ei haluta Pride-kulkueita. Luoma pitää tätä käsittämättömänä.
Kristinuskon ja homoseksuaalisuuden suhde on kuitenkin mutkikas länsimaissakin. Niin myös Suomessa. Kuten yhteiskunnassa laajemmin, myös kirkon sisällä on ihmisiä jakolinjan molemmin puolin.
”Kirkon sisällä asenteet heijastelevat mielestäni yhteiskunnallisia asenteista laajemmin”, Luoma sanoo.
Hän huomauttaa, että kirkon suhtautuminen homoseksuaalisuuteen ja toisaalta saman sukupuolen parien vihkimiseen, ovat kaksi eri asiaa.
Kirkko on piispankokousta myöten ottanut kannan, että ketään ei saa leimata tai halveksia seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Luoman huomauttaa, että puhe homoseksuaalisuudesta syntinä ei ole pitkään aikaan edustanut kirkon virallista linjaa Suomessa.
Saman sukupuolen parien vihkiminen on sen sijaan kirkon linjanveto avioliitosta sakramenttina. Linja muuttuu, jos kirkolliskokous päättää niin. Kolme neljäsosaa kirkkovaltuutetuista pitäisi silloin asettua linjamuutoksen taakse.
Luoma ei usko samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen poistuvan kirkolliselta agendalta niin kauan, kuin tilanne on nykyisenlainen.
”Kirkon kannalta olisi mielestäni parasta, että pappi saisi halutessaan vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja”, arkkipiispa sanoo.
”Paastoaika voi näkyä vaikkapa kristityn ruokavaliossa tai kuluttamisessa. Kaiken taustalla on kysymys siitä, tulisinko toimeen vähemmällä”.
Parhaillaan vietetään pääsiäisen hiljaista viikkoa. Suomessa pääsiäiseen liittyvät kristilliset perinteet eivät ole samalla tavalla näkyviä kuin katolisissa- tai ortodoksimaissa.
Uskonpuhdistuksen aikaan 1500-luvulla haluttiin hakea pesäeroa katolilaisuuteen. Silloin myös paastoamisen ulkoiset tunnusmerkit vähenivät.
Paastonaika on silti tärkeä osa myös luterilaista kirkkovuotta. Sitä on pidetty sisäisen tutkiskelun aikana. Viime aikoina yhteistyö muiden kirkkojen kanssa on tuonut paastoamiseen ulkoisia tunnusmerkkejä uudelleen myös luterilaisuudessa.
”Paastoaika voi näkyä vaikkapa kristityn ruokavaliossa tai kuluttamisessa. Kaiken taustalla on kysymys siitä, tulisinko toimeen vähemmällä”, Luoma sanoo.
Sodan, pandemian ja nurkan takana vaanivan nälänhädän hetkellä vahvakin usko voi joutua koetukselle. Luoman mielestä niin kuuluukin olla.
”En tiedä onko sellaista uskoa olemassakaan, joka ei koskaan joutuisi koetukselle.”
Pääsiäisen sanoma sopii arkkipiispan mielestä hyvin kriisiaikoihin.
Palmusunnuntaina alkanut hiljainen viikko kuvaa Kristuksen vajoamista yhä syvempään ahdinkoon. Ristikuoleman jälkeen viikko kuitenkin huipentuu ylösnousemukseen.
”Tässä tulee jälleen vastaan kysymys: kumpi on voimakkaampi, hyvä vai paha? Kumpi väkevämpi, pimeys vai valo? Ajattelen, että jokainen ihminen kohtaa näitä tilanteita joissa hän kysyy, mistä löytää toivoa.”
Luoman mielestä toivon kipinään sisältyy aina myös ripaus uskoa.
Tulevasta ei tiedä kukaan, mutta toiveikas ihminen uskoo asioiden kaikesta huolimatta järjestyvän.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
