Muualla sanotaan ”hyvää päivää”, meillä riittää ”päivää” – ”Suomalaisilla on hyvin paljon kirittävää, että puhekulttuurimme olisi kunnioittava”, tapakouluttaja sanoo ja muistuttaa nyrkkisäännöstä ruokapöydässä
Kun tavat ovat jääneet opettamatta yhdelle sukupolvelle, seuraavan kohdalla tulee korjausliike, tapakouluttaja Helena Valonen sanoo.Lämmin kiitos! Tämä sanapari tulee nykyään vastassa monessa paikassa.
Missä vaiheessa kiitoksesta on tullut lämmin?
”Kiitos on maailman kaunein sana. Sitä korostavia adjektiiveja on käytetty aina, ne korostavat että ihminen on iloinnut asiasta”, tapakouluttaja Helena Valonen kertoo.
Sanomaa korostavat adjektiivit alkoivat kadota 1970-luvulla.
Kun tavat ovat jääneet opettamatta yhdelle sukupolvelle, seuraavan kohdalla tulee korjausliike, Valonen sanoo.
1990-luvun alussa adjektiivit nostettiin taas esiin, sitten tuli notkahdus, nyt uusi tuleminen.
Siksi kiitokset voivat olla nyt esimerkiksi suurimmat tai sydämelliset. Viestissä ei ole taka-ajatusta, vaan kyse on kansainvälisestä kohteliaisuudesta, Valonen kertoo.
Kansainvälinen ”hyvää päivää” on typistynyt Suomessa ”päivääksi”.
Suomalaiset sähköpostit kummastuttavat Valosen mukaan täällä työskenteleviä kosmopoliitteja.
Vastaanottajaa ei puhutella. Kiireessä moni kokee, että sähköpostin kirjoittamisesta tulee tekninen suoritus.
Sanojemme käytössä on töksäyttelyn makua, Valonen sanoo.
Kansainvälinen ”hyvää päivää” on typistynyt Suomessa ”päivääksi”.
”Moni toivottaa hyvää viikonloppua. Jos joku sanoo ’viikonloppuja’, minulle tulee sellainen olo, että hän heitti roskasäkin, loppuja minulle.”
”Puhelu ei mene henkilökohtaisen tapaamisen yli.”
Valosella alkaa 30. vuosi tapakouluttajana Suomessa ja ympäri Eurooppaa.
”Suomalaisilla on hyvin paljon kirittävää, että puhekulttuurimme olisi kunnioittava”, Valonen sanoo.
Petrattavaa on esimerkiksi tervehtimisessä, äänenpainossa ja keskittymisessä toiseen.
”Pitää malttaa kuunnella, mitä vastapuoli sanoo. Hymy lämmittää ja vetää mukaan keskusteluun.”
Pöytätapoihin kuuluu, että 75 prosenttia ajasta käytetään keskusteluun.
Siitä asti, kun ”nokialainen” tuli arkeemme, se on aiheuttanut kitkaa.
”Puhelu ei mene henkilökohtaisen tapaamisen yli eikä puhelin ole koskaan pöydällä”, Valonen muistuttaa.
”Johtajatason henkilöt ovat ihan ihmeissään, kun eivät saa seurata päivällispöydässä puhelimesta, mitä tapahtuu.”
Ruokailu puhelin kädessä on tarttunut myös lapsiin.
Pöytätapoihin kuuluu, että 75 prosenttia ajasta käytetään keskusteluun ja 25 prosenttia pureskeluun ja nieleskelyyn, hän muistuttaa perussäännöstä.
Lue lisää:
Kyynärpäätervehdys saa Tapaseuralta täystyrmäyksen: "Mistä tämä töniminen on oikein peräisin?"
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat






