Suuret ikäluokat rakensivat mökkikannan Suomeen – noin 70 vuotta sitten tapahtui mökkien vallankumous, jolloin mökkeilystä tuli mahdollista yhä useammalle

Monet keskiluokkalaiset alkoivat 1950-60-lukujen taitteen jälkeen hankkia omia kesäpaikkoja ja rakentaa mökkejä. Tämä oli seurausta suomalaisten elintason noususta ja vapaa-ajan lisääntymisestä.  Kuva: Stiina Hovi

Ensimmäiset kesähuvilat syntyivät kotimaahamme jo 1800-luvulla, mutta silloin huvilat olivat vain rikkaiden huvia.

1800-luvun loppupuolella varakas kaupunkilaisporvaristo alkoi rakennuttaa huvilayhdyskuntia suurimpien kaupunkien kupeeseen. Huvilat olivat tuolloin suuria, koristeellisia rakennuksia, joissa vietettiin vapaa-aikaa ja kesää.

Suomen ensimmäinen ”lomakylä” valmistui Punkaharjulle sodan aikana. Perheet saattoivat lomailla siellä, ja ateriat tarjoiltiin yhteistiloissa.

Myös teollisuustyöantajat vuokrasivat perhemökkejä tehtaiden omille työläisille. Työnantajien kiinnostus lomapaikkojen ylläpitoon väheni kuitenkin 1970-luvulta alkaen, kun niille ei ollut juurikaan kiinnostusta.

Monet keskiluokkalaiset alkoivat 1950-60-lukujen taitteen jälkeen hankkia omia kesäpaikkoja, mikä oli seurausta suomalaisten elintason noususta ja vapaa-ajan lisääntymisestä. Mökkeily ei ollut enää vain varakkaan kansan huvi.

Mökki sijaitsi usein lähellä, esimerkiksi meren, järvien tai jokien saarissa, jolloin viikonlopun tai loman viettoon pääsi sutjakkaasti veneellä.

Noin joka kymmenennellä kotitaloudella on arveltu olleen kesäasunto 1960-luvun alussa. 1970-luvulla mökkejä löytyi jo jokaisen yhteisluokan omistuksesta.

Itsenäistymisen jälkeen rakennetuissa huviloissa ilmeni pyrkimys yksinkertaisuuteen ja käytännöllisyyteen. Ylellinen koristelu väheni, ja huvilarakennuksissa alettiin jäljitellä esikaupunkien omakotitaloja. Yhä enemmän ilmaantui myös pieniä viikonloppumajoja.

Mökin pihalla saatettiin pitää aikoinaan lammasta, joka teurastettiin loppukesästä. Kuva: Lari Lievonen

Puutarhatyöt kuuluivat oleellisena osana huvilaelämään, ja puutarhan antimet olivat tärkeä osa perheen ruokataloutta. Kesähuvilan pihalla kypsyivät uudet perunat ja herneet. Sodan jälkeen siellä saatettiin pitää myös kanoja ja lampaita, jotka pantiin lihoiksi loppukesästä.

Vuonna 2020 Suomessa oli jo 508 289 mökkiä. Maakunnista eniten mökkejä sijaitsi Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla ja Etelä-Savossa. Mökkirikkain kunta oli Kuopiossa, ja seuraavaksi eniten vapaa-ajan asuntoja oli Mikkelissä, Paraisilla, Savonlinnassa ja Hämeenlinnassa, selviää Tilastokeskuksen sivuilta.

Venäläinen mökin pihamaa on monelle venäläiselle työmaa, jossa kasvatetaan puutarhan antimia ja tehdään remonttitöitä. Kuva: Rob Lee/Flickr

Vapaa-ajan asuntoja löytyy myös muualta maailmasta, kuten Ruotsista ja Virosta.

Venäjällä kesäasuntoa eli huvilaa kutsutaan datšaksi. Venäläiset huvilat sijaitsevat usein parin tunnin ajomatkan päässä kotoa. Niitä löytyy nykyisin joka puolelta Venäjää ja kaikkien yhteiskuntaluokkien omistuksesta. Monet datšat ovat ulkonäöltään vaatimattomia, osa niistä vastaa omakotitaloja.

Datšalla oleminen eroaa suomalaisesta mökkeilystä siten, että monen datšan pihamaalla on puutarha toisin kuin useimpien suomalaisten mökkien tonteilla. Puutarhan hoito on venäläisille tärkeää, sillä maan antimia halutaan kerätä ja säilöä talven varalle. Myös marjojen ja sienin kerääminen ovat tärkeitä mökkipuuhia venäläisille.