Pienituloinen leski jää perinnöttä ja lapsi ajautuu pulaan perintöverojen vuoksi – nämä murheet olisi mahdollista välttää
Kuolinpesien selvittelyssä tunteet kiilaavat helposti järjen ohi. Jälkipolvia auttaa, jos vainaja on päättänyt ennakkoon isot asiat ja laatinut niistä asiakirjat.
Kuolema ja siitä aiheutuvat taloudelliset seuraukset ovat monimutkaisia ja herkkiä asioita, joiden puheeksi ottaminen voi tuntua hyvin vaikealta. Kuva: Johannes Tervo28.8.202421:00
Olen viime aikoina puuhastellut irtaimistojen tyhjennyksen parissa. On kovaa hommaa. Olen huomannut, että vaikeinta ei oikeastaan ole tavaran fyysinen lajittelu ja kuljetus, vaikka selvitettävää olisi paljon.
Kaikkein vaativinta on aivan arkinen päätöksenteko tunnemyrskyssä, varsinkin, jos sitä tekee yksin. Menehtyneen perheenjäsenen valokuvien ja hänelle tärkeiden esineiden keskellä seinä nousi omalla kohdallani muutamassa tunnissa vastaan. Toimintakykyni lamaantui. Päätin keskittyä vanhojen aikakauslehtien, vanhentuneiden ruokatarvikkeiden ja muun jätteeksi luokiteltavan tavaran kantamiseen roskikseen. Kaiken muun selvittämisen tein vasta yhdessä läheisteni kanssa. Tukihenkilöiden kanssa työ sujui.
Kokemuksesta viisastuneena olin itse ulkopuolisena mukana toisessa tyhjennysprojektissa. Se oli yllättäen hyvin helppoa. Silloin kun ei ole tunnesiteitä irtaimistoon, on helppoa ehdottaa tavaroille loppusijoituskohdetta. Tuo on roska. Tuo kannattaa viedä kierrätykseen. Tuon voisit yrittää myydä.
Asianosaisella tunne kiilaa helposti järjen ohi. Tulee tehtyä huonoja päätöksiä. Ulkopuolisen on helpompi sanoa, että nyt tarvitsemme taukoa ja ruokaa. Nyt riittää tältä päivältä. Älä sure, vaikka aikanaan hankittu kallis tavara onkin osoittautunut turhaksi.
Huonoja päätöksiä tai pikemminkin päättämättömyyttä liittyy useimpien meistä omaisuudenhoitoon. Kuinka moni on etukäteen miettinyt, miten puolison tai lasten käy, jos itse kuolee äkillisesti?
Avioliiton ja avoliiton välillä on näissä asioissa ensinnäkin iso ero. Ja vaikka oltaisiin avioliitossa, sekään ei tarkoita sitä, mitä moni luulee. Juristi Melody Kyyrö kertoo Osuuspankin hiljattain julkaistussa artikkelissa törmänneensä useita kertoja sitkeään kuvitelmaan siitä, että leski perisi puolisonsa automaattisesti.
”Jos puoliso kuolee ja hänellä ei ole lapsia, lähtökohtaisesti leski perii kaiken. Mutta jos puoliso kuolee ja hänellä on lapsia, lähtökohtaisesti lapset perivät kaiken – leski ei varsinaisesti peri mitään”, jutussa todetaan. Valtaosalla liitossa elävistä suomalaisista on lapsia.
Pulmaksi asia voi muodostua esimerkiksi silloin, jos perintö koostuu suurin piirtein asunnosta, jossa pienituloinen leski asuu. Näin on usein: asunto on yleensä suomaisten merkittävin omaisuus. Yhtäkkiä toisen puolen asunnosta omistavatkin lapset. Heidän on maksettava perintöverot, mutta pesässä ei ole rahaa. Perittyä omaisuutta ei voi myöskään myydä, koska toisen puolen omistajalla on oikeus asua siinä.
Asian voisi järjestää testamentilla toisin. Leski voisi periä puolisonsa. Leskelle perintövero ei lankeaisi samalla tavalla kuin lapsille, ja aikanaan lapset perisivät sitten vasta lesken. Toki joku voi ajatella, että perintö kuuluu nimenomaan lapsille eikä puolisolle – ties millaista elämää tämä ryhtyy viettämään. Mutta silti: nämä asiat kannattaisi pohtia ennakkoon.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n verkkopäällikkö.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
