Elämäni paras ja ainoa uuden vuoden lupaus
Miksi en näe ystäviäni useammin vaikka haluaisin?”Olipa ihana nähdä.” ”Pitäisi nähdä useammin.” Kun ystävien kanssa on vihdoin saatu tärskyt sovittua ja vaihdettua kuulumisia, niin tapaaminen päättyy usein tähän keskusteluun.
Sitten seuraavaan kertaan menee taas ihan liian pitkä aika. Miten tässä näin on päässyt käymään?
Opiskeluaikana ystäviä vielä näki spontaanisti, yliopiston lukusalista livahdettiin välillä kahville tai luentojen väliin sovittiin lounastreffit.
Spontaanit tapaamiset ovat jääneet sen jälkeen, kun täysipäiväiset työt alkoivat määrittää kaikkien aikatauluja. Yhteiset hetket on sovittava viikkoja etukäteen, sillä viikot menevät arkea eläessä ja viikonloppuihin pakkautuu kaikki muu elämä.
Havahduin tähän muutama vuosi sitten. Miksi en näe ystäviäni useammin vaikka haluaisin? Olimme opiskeluaikaisten kesätyökollegoiden kanssa päätyneet pääkaupunkiseudulle, mutta emme nähneet sen useammin kuin eri puolilla maata ja Eurooppaa asuessamme.
En ole koskaan ollut innokas uuden vuoden lupausten harrastaja, mutta näemme ihan liian harvoin – havahtumisen jälkeen tein yhden.
Päätin, että näen vanhoja kesätyökavereitani kerran kuukaudessa. Kukaan heistä ei pistänyt ajatusta pahakseen, ja näimmekin vuoden aikana joka kuukausi.
Kuukausitapaamiset osoittautuivat elämäni parhaaksi uuden vuoden lupaukseksi. Niin loistavaksi, että olen sen jälkeen aina vuoden vaihtumisen kunniaksi luvannut saman asian. Joka vuosi olen sen myös pystynyt pitämään, mistä kunnia kuuluu ystäväporukallemme.
Vuoden 2017 alkaessa lähtee käyntiin neljäs vuosi, kun tapaamme joka kuukausi. Eivätkä tärskyt koskaan pääty siihen, että voivottelemme liian harvoin näkemistä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
