Suomen kansalliskissarotu on eurooppalainen ja saa koiraihmisenkin mielen muuttumaan

Pikku-Piun kasvatteja on palkittu useaan kertaan. Marja-Liisa Ronkaisen kodissa riittää vilinää. Kuva: Kimmo Haimi

Musta Pikku-Piun Xenia on pienten Pietarin ja Paavalin tavoin Mörkö-kissan jälkeläisiä. Kuva: Kimmo Haimi

Marja-Liisa Ronkainen kertoo, että eurooppalainen on perusluonteeltaan utelias, seurallinen ja lempeä. Tässä poseeraa Pikku-Piun Hulda Hirmuinen. Kuva: Kimmo Haimi

Veljekset Pikku-Piun Pietari (oik.) ja Paavali ovat jo löytäneet kodin. Takana kurkkii musta hurmuri, Petteri. Kuva: Kimmo Haimi

Eurooppalaiskissaa voidaan sen nimestä huolimatta pitää perisuomalaisena kissarotuna. Tavallisen maatiaiskissan geeneistä polveutuva eurooppalainen onkin valittu virallisesti Suomen kansalliskissaksi. Julkistus tapahtuu Suomen rotukissayhdistyksen kesänäyttelyssä tulevana lauantaina.

Marja-Liisa Ronkainen on eläinlääkäri ja eurooppalaiskissojen palkittu kasvattaja, jonka talossa pyörii 21 eri-ikäistä, kokoista ja väristä eurooppalaista. Hän on mielissään eurooppalaiskissan kansallisrotustatuksesta.

"Hienoltahan se tuntuu, kun rotu, jonka parissa on työskennellyt 20 vuotta, saa arvostusta", hän kertoo hymyillen kotonaan Nurmijärvellä.

Ronkainen päätyi muutaman sattuman kautta kasvattamaan eurooppalaisia vuonna 1997 Pikku-Piun kasvattajanimellä.

"Olin siihen asti ollut aina niin sanottu koiraihminen. Minulla oli silloin saksanpaimenkoira Rommi ja löytökissa Remu, kun olin työn puolesta hoitamassa halvaantunutta lehmää", Ronkainen muistelee.

"Navetassa, jossa lehmä oli näin aivan mielettömän kauniin emokissan. Omistaja tarjosi minulle yhtä sen pennuista, mustaa tyttöä. Kieltäydyin vedoten siihen, että minulla oli jo yksi kissa ja koira, ja asuin Helsingissä pienessä asunnossa."

"Lehmää piti tulla katsomaan toisenkin kerran, ja taas omistaja tarjosi minulle sen kauniin emokissan pentua. Taas kieltäydyin. Töissä yksi kollega sanoi, että ota nyt se kissa, kun selkeästi haluat, hänelläkin oli kolme kissaa. Vastaväitteistäni huolimatta hän tempaisi jostain pahvilaatikon ja sanoi, että siinä voin sen kissan kuljettaa. Lähdin sitten hakemaan sitä."

Kissa, joka nimettiin Möröksi, sopeutui hyvin taloon. Ronkaisen äidin työkaveri tuli katsomaan sitä ja totesi, että sen voisi koettaa rekisteröidä eurooppalaiseksi.

Ronkainen ei itse tiennyt silloin kissanäyttelyistä mitään, mutta Mörkö läpäisi rekisteröintitarkastuksen kevyesti ja sai Suomen kissaliiton virallisen rekisterikirjan. Siitä tuli noviisieurooppalainen eli maatiaiskissa, joka täyttää eurooppalaiskissan rotumääritelmän.

Näyttelyssä Ronkainen näki kauniin ja lempeäluonteisen eurooppalaiskollikissan ja huomasi ajattelevansa, että jos koskaan teettäisi Möröllä pentuja, olisi tuo hyvä pari sille. Nyt Mörön jälkeläisiä vilisee ympäri Ronkaisen taloa, ja hän on aktiivinen eurooppalaiskissaharrastaja ja -kasvattaja.

Suomen kansalliskissaroduksi eurooppalaista ehdotti Suomen Kissaliitto.

"Meidän rotuyhdistyksellä Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:llä on 30-vuotisjuhlavuosi, olemme Suomen vanhin rotuyhdistys. Kissaliitosta otettiin yhteyttä ja ehdotettiin, mitä jos Suomi100 -vuoden kunniaksi julistettaisiin eurooppalainen Suomen viralliseksi kansalliskissaroduksi."

Lauantaina 22.7. pidettävässä Suomen rotukissayhdistyksen kesänäyttelyssä on yli 80 eurooppalaista kokoava Breed BIS -näyttely, jonka yhteydessä kansalliskissarotu julistetaan.

"Suomessa rekisteröidään 60-100 eurooppalaispentua vuosittain. Se on aika vähän verrattuna vaikkapa ragdoll-kissarotuun, joita puolestaan rekisteröidään 750-850 pentua joka vuosi. Tähän näyttelyyn on tulossa yli 80 eurooppalaiskissaa, joten jos on kiinnostunut rodusta, kannattaa näyttelyyn tulla tutustumaan."

Ronkaisen talossa kuljeskelevat kissat ovat ainakin uteliaita, seurallisia ja lempeitä, joita kelpaa pitää sylissä ja silitellä pitkään. Kasvattajan itsensä mukaan nämä piirteet kuuluvat rotuun.

"Kun haluaa vähän jalostetun terveen peruskissan, hankkii eurooppalaisen."

Suomen Rotukissayhdistys ry:n kesänäyttely lauantaina 22.7. Hämeenlinnan Ritari-areenalla.