Suomen vesilläkin voi bongata kesällä belugan – ”Merten kanarialintu” oppii jopa matkimaan ihmisen ääniä

Maitovalas on merten hymynaama. Sillä on nimittäin hymyilemisen mahdollistavat kasvolihakset. Kuva: Esko Inberg

Belugat ovat lähisukulaisensa delfiinin tapaan seurallisia eläimiä, eivätkä ne juuri kaihda ihmisiä. Maitovalaan nauravainen naama ja kujertelu ilahduttivat muinaisia merenkävijöitä ja kalastajia. Merimiehet alkoivat kutsua maitovalasta merten kanarialinnuksi sen monipolvisen ääntelyn vuoksi.

Maitovalas ääntelee monipuolisesti. Se voi viheltää, karjua ja vaikertaa kommunikoidessaan lajitovereidensa kanssa. Vankeudessa elävät maitovalaat oppivat myös matkimaan ihmisääniä. Maitovalaiden on kuultu päästävän ihmismäistä ääntelyä ja kuulostavan erehdyttävästi lasten ilakoinnilta.

Kesä-heinäkuu on maitovalaiden lisääntymiskautta ja parasta aikaa valasbongailuun. Naaraat uivat arktisilta ahtojäiltä rannikkoalueiden lämpimimmille vesille, jossa poikasten hoitaminen on helpompaa.

Otollisilla paikoilla voi nähdä poikasiakin. Ne ovat satakiloisia jötkäleitä, väritykseltään vielä tummia ja punertavanruskeita. Urokset pysyttelevät pääosin kauempana merellä.

Maitovalaita on tavattu myös Suomessa, Itämerellä ja aina Perämerellä saakka. Havainnot ovat kuitenkin yksittäisiä ja harvinaisia.

Belugoja elää maailmassa 21 eri osapopulaatiossa, muun muassa Norjan rannikolla ja Vienanmerellä, Grönlannissa ja Venäjän rannikkoalueilta Alaskaan ja Kanadaan saakka. Maitovalaita arvellaan olevan kaikkiaan noin 200 000 yksilöä.

Maitovalas on leikkisä ja sosiaalinen merinisäkäs. Kuva: Esko Inberg

Lajin elinvoimaisuus ei ole ainakaan kaikkialla kovin hyvällä tolalla. Yhtenä syynä on ollut valaanpyynti, jota nykyisin onneksi rajoitetaan.

Maitovalaita on myös pyydystetty vankeuteen. Niitä on pidetty näytillä delfinaarioissa ja akvaarioissa ainakin Yhdysvalloissa ja Kiinassa. Moni muistaa myös otsikot venäläisten vangitsemista ­maitovalaista. ­Valaita ainakin pyrittiin käyttämään sotilaallisiin tarkoituksiin, muun muassa kuljettamaan miinoja sukellusveneisiin.

Ihmisen aiheuttama merenalainen äänisaaste on haitallista valaiden kommunikoinnille. Melusaasteen vuoksi valaat eivät pysty niin hyvin viestimään toisilleen, mikä voi häiritä lisääntymistä. Meteli häiritsee myös kaikuluotausta, jonka avulla valaat suunnistavat ja väistävät isoja merialuksia.

Myös ympäristömyrkyt kertyvät helposti valaan isoon ja rasvapitoiseen kehoon. Lisäksi ilmastonmuutos vaikuttaa maitovalaisiin. Laji tarvitsee jääpeitteisiä merialueita. Vesien lämmetessä myös maitovalaiden saalistajat, miekkavalaat, ovat pystyneet siirtymään pohjoisemmaksi.

Islannissa toimii maitovalaiden suojelukeskus. Se on muun muassa kuntouttanut venäläisestä valastutkimuskeskuksesta siirrettyjä maitovalaita sopeutumaan jälleen merielämään.

Maitovalas on tunnettu kommunikointitaidoistaan ja seurallisuudestaan. Belugojen on havaittu leikkivän esimerkiksi ilmakuplilla, joita ne varta vasten puhaltavat leikkikaluikseen.

Entäpä se maitovalaan naurava naama? Maitovalas todellakin hymyilee: sillä on hymyilemisen mahdollistavat kasvolihakset.

Jutussa haastateltu asiantuntijana luontokirjailija Riku Cajanderia.

Lue lisää:

Riku Cajander: Valaat. Valtamerten vaeltajat. Minerva, 2021.

Hernan Patino: Vienanmeren luostarisaaren maitovalaat. Maahenki, 2003.