Kirja-arvio: Miltä tuntuukaan olla toisen nahoissa

Jos ei olisi kaunokirjallisuutta, tietäisimme toistemme elämästä varsin vähän. Kirjat imaisevat mukaansa erilaisiin kohtaloihin, saavat eläytymään ja ymmärtämään.

Tuula Kallioniemen nuortenromaanissa noin 12-vuotiaat samannäköiset ­pojat joutuvat vaihtamaan osia. Hyvinvoivan perheen ylimielinen Steffe törmää Suomeen kerjäämään ja varastelemaan tuotuun Mihailiin. Sen jälkeen kaikki on toisin.

Kallioniemi on ottanut ideansa Mark Twainin klassikosta Prinssi ja kerjäläispoika (ensimmäinen suomennos 1951). Siinä prinssi kutsuu kaksoisolentonsa palatsiin. Leikkimielellä hän haluaa kokeilla kerjäläisen vaatteita. Samalla hän pukee vieraan omiinsa.

Käy niin, että prinssi heitetään kadulle ja kerjäläispoika jää hämmentyneenä hoviin.

Kuuluisalle esikuvalle ­Kaksoisolennot ei pärjää, mutta se toimii kyllä seikkailuna ja silmien avaajana. Hemmoteltu Steffe pakotetaan kovakouraisesti opettelemaan leiriläisten elinkeinot. Mihail puolestaan pääsee kouluun, jossa tapaa kaksoisolentonsa kiusaaman Pönän.

Koskettavinta tarinassa onkin puolustuskyvytön Pönä ilkeyksien kohteena.

Pönä lukitaan vessaan tai huijataan noloon tilanteeseen. Tavaroita viedään roskikseen tai heitetään ojaan. Lukija joutuu ajattelemaan, mitä olisi vaihtaa osia hänen kanssaan.

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaiksi on valikoitunut viisisataasivuisiakin nuortenkirjoja. Kaksoisolennot ei lamaa sivumäärällään laiskaakaan lukijaa. Mukavaa, kun erilaisiin tarpeisiin riittää vaihtoehtoja.

Teos ylsi nuortenkirjallisuudelle tarkoitetun Topelius-palkinnon finalistiviisikkoon.