"Kerron tarinani, koska asioista pitää puhua" – tunnetun matkailutilan yrittäjä oli itse hyvinvoinnin ammattilainen, mutta ei silti uskonut elimistönsä lähettämiä uupumuksen merkkejä

Samu Lescelius on Ilorannan neljäs sukupolvi ja ylpeä yrittäjä. "Pitäisi ymmärtää, ettei väsyminen tee sinusta huonoa ihmistä tai ole kenenkään oma vika. Minun vikani oli, etten kuunnellut elimistöäni ja katkaissut asioita riittävän aikaisin." Lesceliuksen avuksi tulivat korona ja palkattu työntekijä. Kuva: Sanne Katainen

"Kerron tarinani, koska asioista pitää puhua ääneen. Usein huomaa, ettei ole yksin, vaan muutkin ovat väsyneitä ja uupuneita. Väsymys pitää myöntää, jotta sille voi tehdä jotakin. Itse on myös tartuttava toimeen ja muutettava asioita."

Matkailutila Ilorannan tuvassa on hiirenhiljaista, kun Gastropajan järjestämää hyvinvointipäivää viettävät maaseudun matkailuyrittäjät kuuntelevat Samu Lesceliuksen kertomusta.

Lescelius, 47, toimi pitkään liikunnan parissa, luennoi hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Vuonna 2013 hän otti vetovastuun matkailutilasta ja muutti sinne 4- ja 7-vuotiaiden lastensa kanssa. Vaimo jäi töihin ja asumaan osaksi viikkoa pääkaupunkiseudulle.

Tunnetulla matkailutilalla käy täysihoidossa lomalaisia, leirikouluja, yrityksiä sekä ulkomaalaisia. Juuri ennen koronaa pää aukesi Intiaan.

"Toimintaa oli pyöritetty aiemmin 24/7. Siirryttyäni yrittäjäksi toiminta laajeni ja meni liian kauan ennen kuin tajusin, ettei näin voi jatkua."

Kuormitusta lisäsivät avioero 2017. Uupumisen merkkejä hän huomasi parin vuoden ajan.

"Olin yksinhuoltajana ja pyöritin yritystyöt. Se ei ollut missään suhteessa 850 000 euron liikevaihtoon. Välillä tuli rytmihäiriöitä, ja alan ihmisenä tiesin, ettei se ole normaalia. Hain sairaslomaa, vaikka ei sillä lapulla yrittäjä tee oikein mitään. Läheisiltä lääkärintodistuksella saa kuitenkin hyväksyntää."

Kuinka tilanne pääsi niin pahaksi?

"Elimistö on kestävä koneisto. Vaikka se antaisi merkkejä, emme halua uskoa niitä, vaan ajattelemme, että pakkohan nämä asiat on tehdä. Elimistöllä on kuitenkin keinot pysäyttää ihminen, vaikka sydänoirein."

Lescelius oli sydänoireiden vuoksi sairauslomalla huhtikuun 2018. Hän hoiti kesäsesongin ja oireili taas syksyllä.

"Superkompensaatiosta puhutaan yleensä urheilijoiden kohdalla, mutta esimerkki toimii meihin kaikkiin: jos et palaudu riittävästi, väsyt ja uuvut. Liikkua pitää, mutta juoksu voi olla silloin liian vaativa laji."

Hälytysmerkki on myös, jos alkaa jättää väliin omia harrastuksia tai saunailtoja.

"Jos tekee töitä kaksi kuukautta putkeen ja pitää sen jälkeen neljä päivää vapaata, mikään elimistö ei kestä pitkään. Raja uupumuksen ja masennuksen välillä on häilyvä."

Maaseudulla myös ajatellaan usein edelleen, että töissä pitää olla aina ja aikaisin, joten arkivapaidenkaan pitäminen ei ole helppoa, Lescelius lisää.

”Sukupolvenvaihdokset ovat yleensä haastavia, kun taustalla kummittelevat äidin tai isän vaatimukset. Liikevaihdon kasvattaminen tarkoittaa lisää töitä ja uusia toimintatapoja. Vaatii uudelta sukupolvelta isoa rohkeutta tehdä asiat toisin."

Lescelius tietää, että karjaa hoitavien maanviljelijöiden tilanne on samankaltainen.

"Vapaapäiviä ei ole ja lomittaja vain loma-aikana. Väsyneet ovat kertoneet, että palautumiseen menee puolesta vuodesta kahteen vuotta. Pitäisi kuitenkin myös jaksaa kouluttautua ja olla ajan hermolla, eikä vain tehdä kädet savessa töitä."

Pelastukseksi tuli korona.

"Olimme puolitoista kuukautta kiinni, ja omaan jaksamiseen tuli iso harppaus. Pikkuhiljaa aloin miettiä uusiakin juttuja, koska väsyneenä ei jaksa kehittää uutta. Jos yritys vaatii 12–14 tuntia, mutta voimia on vain 5–6 tuntiin, ei ole ihme, jos asioita jää rästiin."

Lescelius alkoi miettiä metsähuviloita, sillä hän uskoo luontoluksukseen eli luontoon, rauhaan ja yksityisyyteen myös ulkomaisten matkailijoiden kanssa.

Koronan ohella toinen ratkaiseva asia oli työntekijän palkkaaminen asiakaspalveluun ja toimistotöihin. Nyt heitä on jo kaksi.

"Ehdottomasti tärkein päätökseni. Itseltä pitää karsia kaikki ylimääräinen ja priorisoida, jos haluaa pysyä hengissä."

Lescelius neuvoo myös miettimään ihmisille oikeat tehtävät ja heille varahenkilö. Kokki ei tiskaa, eikä kaikkia pidä sijaistaa itse. Myöhään tuleville vieraille voi jättää avaimen jemmaan, ja antaa vieraiden viihtyä keskenään, vaikka porukka olisi kuinka mahtava.

"Itse ei tarvitse istua yötä myöten, aamupalalla moikkaaminen riittää. Vähemmän tekeminen ei tarkoita laiskuutta, vaan järkevyyttä."

Lescelius tähdentää loman tärkeyttä, jotta palautuminen alkaa. Päivä tai pari ei riitä, vaan sesongin jälkeen on pidettävä loma ja pitämättömät vapaat.

"Suosittelen lomaa, heti kun alkaa tuntea oireita, sillä mitä nopeammin katkaisee kierteen, sitä paremmin myös toipuu."

Lomalla ei pidä jäädä pyörimään työpaikan lähelle, vaan hankkia sijainen ja häipyä. Joku varaa lennon tuntien päähän, Lescelius vuokraa itselleen mökin. Kaupunkilomat eivät elvytä, kun niillä suoritetaan nähtävyyksiä.

"Lomalla kuuluu levätä ja väsyttää, sillä elimistö alkaa ottaa sen, mitä se tarvitsee. Kaikista tärkeintä on laittaa kuntoon uni. Jos saa nukuttua, jaksaa päivätkin. Mitä väsyneempi ja paskempi fiilis on, sitä enemmän auttaa myös liikunta, sillä fyysinen kuormitus rentouttaa aivoja ja nukuttaa paremmin."

Parasta on liikkua raittiissa ilmassa, mennä sänkyyn ilman kännykkää ja laittaa uniolot kuntoon painopeittoineen tai unisukkineen.

"Syödäkin kannattaa. Erään unilääkärin mukaan yöheräilyn syy ei aina ole stressi, vaan joskus nälkä. Viiden tunnin yhtenäinen uni on parempi kuin yhdeksän tuntia pätkissä."

Liikuntataustainen Lescelius tarjoaa vierailleen erilaisia liikuntavälineitä, sillä vaikka loma muutakaan ihmisen tapoja, joku hyvä asia voi jatkua myös arjessa.

Kuinka voit nyt?

"En hyvin, mutta paremmin kuin pahimmillaan. Palautuminen arjessa on hidasta."

Hän on oppinut uupumisesta paljon ja aikoo tehdä yrittämisestä niin järkevää, että voi suositella sitä lapsilleen.

"Mikään liiketoiminta ei ole niin tärkeää, että terveys menee. Uskon, että yritys voi hyvin, jos yrittäjä voi hyvin. Elämä on muutakin kuin työntekoa, ja siitä pitää myös nauttia ja olla kotona läsnä."

Lue myös:

Maaseudun yrityksille on nyt tarjolla monipuolisia kursseja ruokamatkailuun – kevään maksuttomissa Gastropajoissa on vielä hyvin tilaa

Syntynyt Tampereella 17.1.1974, asuu HauhollaMaatilamatkailu Ilorannan toimitusjohtaja ja omistaja vuodesta 2013. Äiti Leena Haavisto piti puolisoineen tilaa vuodet 1978–2013. Tila sai alkunsa vuonna 1937, kun naapurissa kuvatun Niskavuoren naiset -elokuvan näyttelijät majoitettiin Ilorannassa.Toimi aiemmin parikymmentä vuotta liikunta- ja hyvinvointialalla, pääasiassa Helsingin yliopistoliikunnalla liikuntapäällikkönä, sekä liikunnanohjaajana ja personal trainerina.Koulutus: urheiluhieroja, liikunnanohjaaja, personal trainer, johtamis- ja yrittäjätutkinnotPerhe: kaksi lastaHarrastuksia: kuntosali, tennis, laskettelu, hiihto ja luistelu viereisen Iso-Roineen jäälläMotto: Asioilla on tapana järjestyä.