Tutkimusta varten Ville Mantere kävi kuvaamassa muun muassa Altan kalliomaalauksia . Kuva: Ville Mantere
Ihmiset ovat maalanneet hirviä kallioihin tuhansia vuosia myös Suomessa, ja siihen on kaksi syytä
Hirvi oli esihistoriallisen ajan ihmiselle paitsi yksilö myös elinehto, toteaa TM Ville Mantere marraskussa julkaistussa väitöskirjassaan.
Astuvansalmen kalliomaalauksia Ristiinassa. Kuva: Ville MantereHirven suunnattoman tärkeä asema pohjoisille pyyntiyhteisöille on ollut jo kauan tutkijoiden tiedossa. Eläin saavutti pohjoisella havumetsävyöhykkeellä erityisaseman monesta syystä.
TM Ville Mantere perehtyi väitöskirjassaan ihmisen ja hirven välisen suhteeseen Pohjois-Euroopassa esihistoriallisella ajalla.
Mantere käsitteli ihmisen ja hirven välistä suhdetta poikkeuksellisen laajasti Pohjois-Euroopassa 12 000–1 200 eKr. Laaja-alainen tutkimus yhdisti hirvistä säilyneen luuaineiston, hirveä esittävät esinelöydöt sekä hirven kuvaukset kivikautisessa kalliotaiteessa.
Hirvien kuvaamiselle esihistoriallisessa taiteessa oli hänen mukaansa kaksi syytä.
"Pyyntionnen saavuttaminen sekä metsästettäviksi soveltuvien hirvien lisääntymisen turvaaminen. Ei ole liioiteltua sanoa, että pohjoisille kansoille hirvi oli elinehto. Hirvi oli resurssina monipuolinen, ja se tarjosi suuren ravintomäärän lisäksi tärkeitä raaka-aineita, kuten luita, sarvia, nahkoja ja jänteitä, joita hyödynnettiin monin tavoin”, Mantere kuvailee.
Yksi tutkimuksen keskeisistä havainnoista oli, että hirviä kuvattiin taiteessa yksilöinä, kun taas nykyään erimerkiksi teiden varsilla käytettävässä hirvivaaramerkissä eläin kuvastaa hirveä yleisellä tasolla.
”Esihistoriallisessa kalliotaiteessa hirvet on eri keinoin kuvattu toisistaan eroaviksi. Tutkimuksen perusteella hirvet nähtiinkin ensisijaisesti yksilöinä, ja mahdollisesti jopa ihmisenkaltaisina ”henkilöinä”, joiden kanssa oltiin vuorovaikutuksessa”, Mantere kertoo.
Manteren tulkinnan mukaan suurin osa kalliotaidekohteille tehdyistä hirvenkuvista oli osoitettu vieraille väestöryhmille eräänlaisiksi reviirimerkeiksi. Näiden tarkoitus oli viestiä, että alue oli asuttu ja paikallisten ihmisten ja hirvien välillä vallitsi suhde.
”Taitavimmat ja kokeneimmat hirvenpyytäjät olivat yhteisöjensä arvostetuimpia jäseniä. Osa hirviä esittävistä esinelöydöistä olikin mitä ilmeisimmin tällaisten kivikautisten ”jahtipäälliköiden” statusesineitä, jotka ilmensivät kantajansa arvovaltaa. Tällainen oli todennäköisesti myös Kuusamosta toukokuussa 2023 löytynyt hirvenpääkirves”, Mantere toteaa.
Kuusamon hirvenpääkirves oli yksi tämän vuosituhannen merkittävimmistä arkeologisista löydöistä Suomessa. Kuva: Matti Kilponen/MuseovirastoArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
