Vuosituhannen alussa suomalainen koulu oli maailman huipulla, mutta nyt se kulkee väärään suuntaan

Suomalaisten menestys Pisa-kokeissa on heikentynyt koko 2010-luvun ajan. Tulosten keskiarvoa vetävät alaspäin heikosti suoriutuvien entistä suurempi määrä. Syyt ovat monimutkaisia, eikä selviä yhteyksiä peruskoulun muutoksiin tunneta. Kuva: Jouni Porsanger

Äidinkielenopettaja Jaakko Sarmola aloitti uransa vuonna 2001. Itsetunto oli silloin korkealla. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD oli julkaissut vuotta aiemmin ensimmäisen Pisa-kokeen tulokset. Suomalaiset 15-vuotiaat pärjäsivät erinomaisesti.

Ensimmäinen sija lukutaidossa, neljäs sija matematiikassa ja kolmas sija luonnontieteissä. Tulosten julkaisun jälkeen peruskoulu, opettajakunta ja oppilaat herättivät kansainvälistä huomiota korkean tasonsa ansiosta.

Nuorelle opettajalle tulokset vahvistivat ammatillista identiteettiä. Tuntui, että on oikealla alalla tekemässä tärkeää työtä.

Vuonna 2003 koe järjestettiin uudelleen ja Suomen sijoitus parani entisestään.

Yhdeksäsluokkalaiset olivat ensimmäisellä sijalla lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä ja toisella sijalla yhteisöllisessä ongelmanratkaisussa.

Tulosten perusteella havaittiin myös, että perhetausta ja koulun sijainti eivät vaikuttaneet oppimistuloksiin. Suomalainen peruskoulu osoittautui hyvin tasa-arvoiseksi laitokseksi.

Vuonna 2006 saavutettiin huippu. Pisa-kokeissa erityishuomio kiinnitettiin luonnontieteelliseen osaamiseen. Suomalaiset oppilaat sijoittuivat heittämällä ensimmäisiksi.

Koevastausten keskiarvo oli korkeampi kuin yhdessäkään aikaisemmassa kokeessa, yhdelläkään mittarilla mitattuna. Suomalaisnuorten osaaminen oli kiistattomasti maailman kärkeä myös lukutaidossa ja matematiikassa.

Ja kaiken kukkuraksi: ”Kaikki tämä saavutetaan keskimääräisillä kustannuksilla ja jopa keskimääräistä pienemmillä tuntimäärillä. Tasa-arvon lisäksi suomalainen järjestelmä on erittäin kustannustehokas”, tuloksia arvioineessa tutkimuksessa kerrottiin.

”Maailman parhaat opettajat maailman parhaassa koulussa, siltähän se tuntui. Järjestelmä toimi ja antoi opettajien loistaa”, Napapiirin peruskoulussa Rovaniemellä yläkoululaisia opettava Jaakko Sarmola muistelee.

Pisa eli Programme for International Student Assesment on kolmen vuoden välein järjestettävä koe, joka mittaa 15-vuotiaiden osaamista lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä.

Kokeen järjestäminen on valtava ponnistus. Edelliseen, vuoden 2018 kokeeseen osallistui 77 maata tai aluetta. Käytännössä kaikki kehittyneet koulujärjestelmät ovat mukana.

Keskenään vertailukelpoisia tuloksia kerätään ympäri maailmaa, joten tehtävien on oltava samoja Kanadasta Koreaan.

Kokeista laaditaan englannin- ja ranskankielinen alkuversio, joka käännetään jokaisen osallistujamaan kielelle. Eri maissa opetuksesta vastaavat viranomaiset jakavat järjestelyvastuut edelleen.

Suomessa järjestelyt ovat Jyväskylän ja Helsingin yliopistojen vastuulla.

Pisa-kokeita varten hankitaan edustava otos 15-vuotiaista oppilaista. Maailmanlaajuisesti kokeen tekee yli 3 miljoonaa nuorta. Suomessa mukana on noin 6 300 oppilasta 150 koulusta. Edustettuna on koko maa, niin kaupungit kuin maaseutukin.

Koetta varten laaditaan paljon enemmän tehtäviä kuin yksittäiseen koepaperiin mahtuu. Osallistujat vastaavat sattumanvaraisesti valittuihin kysymyksiin. Niinpä kaikki yhdestä koulusta valitut oppilaat tekevät lähes varmasti erilaisen kokeen.

”Periaatteessa kokeessa mitataan oppilaiden osaamista, mutta tulokset eivät anna kovin tarkkaa kuvaa yksittäisen oppilaan tai edes yksittäisen koulun tasosta”, Jyväskylän yliopiston yliopistotutkija ja Pisan kansallinen tutkimusjohtaja Arto Ahonen kertoo.

Kokeet eivät kerro myöskään opetussuunnitelmien sisällöstä.

OECD määrittelee, millaista osaamista nyky-yhteiskunnassa selviäminen vaatii. Pisa-kokeella mitataan, kuinka hyvin koulutusjärjestelmät pystyvät tuota osaamista tuottamaan.

Peruskoulun tasa-arvoisuus oli selvää ensimmäisestä kokeesta lähtien. Mittauksen kärkisijat hivelevät kansallista itsetuntoa, mutta hyvät tulokset kautta linjan ovat huipputuloksia parempi osoitus toimivasta järjestelmästä.

Suomessa ei esimerkiksi ollut pitkään aikaan merkitystä, kävikö lapsi koulunsa idässä vai lännessä, maalla vai kaupungissa. Pisa-tulokset kertoivat, että koulu oli yhtä hyvä kaikille ja kaikkialla. Lähes jokaisella suomalaisnuorella oli osaamista, jota vaaditaan nykyisessä tietoyhteiskunnassa elämiseen.

Peruskoulun tasa-arvoisuus alkoi kuitenkin rakoilla 2010-luvun kynnyksellä.

Vuoden 2009 tuloksia koonneessa katsauksessa varoiteltiin syvenevästä kuilusta oppilaiden osaamistasoissa. Sen jälkeen suunta on ollut laskeva.

”Viimeisimmistä Pisa-aineistoista nähdään, että heikoimmin menestyvä kymmenys on selvästi aiempaa heikompaa ja poikien osaaminen on heikentynyt selvästi tyttöjä enemmän”, Arto Ahonen sanoo.

Vuonna 2012 Pisa-kokeet mittasivat erityisesti matemaattista osaamista. Sitä ennen matematiikka oli pääaihe vuonna 2003. Yhdeksässä vuodessa suomalaisnuoret putosivat toiselta sijalta kahdenneksitoista. Pistekeskiarvon lasku vastasi puolen vuoden opiskelua.

Matematiikan heikentyneiden tulosten lisäksi myös koulujen väliset erot ja kodin vaikutus alkoivat näkyä. Huolestuttavasta suunnasta huolimatta Suomi sijoittui silti OECD-maiden parhaimmistoon.

Sama jatkui vuonna 2015. Tulokset olivat muihin osallistujamaihin verrattuna hyviä, mutta selvästi laskussa aiemmista huipputuloksista. Taso laski Suomessa lähes kaikilla, mutta erityisesti se näkyi erinomaisesti suoriutuneiden vähenemisenä ja heikosti suoriutuneiden lisääntymisenä.

Edelliseen luonnontieteeseen keskittyneeseen kokeeseen verrattuna osaaminen oli laskenut kokonaisen kouluvuoden opintojen verran.

Ensimmäistä kertaa huomattiin myös alueiden eriytyminen. Pääkaupunkiseudun koulut pärjäsivät selvästi Länsi- ja Itä-Suomen kouluja paremmin. Myös perhetaustan vaikutus näkyi yhä selvemmin oppilaiden suoriutumisessa.

Tulokset antoivat silti edelleen syyn uskoa peruskoulun tasa-arvoisuuteen. Hyvin ja huonosti suoriutuneiden oppilaiden pistekeskiarvot erosivat toisistaan vähemmän kuin verrokkimaissa.

Vuoden 2018 tulokset kertoivat suunnilleen samaa. Suomi on monia muita korkeasti koulutettuja maita edellä, mutta 2000-luvun alun huipputuloksista on jääty selvästi jälkeen.

Tyttöjen ja poikien osaamiserot ovat kasvaneet entisestään. Heikoimmat oppilaat pärjäävät entistä huonommin ja kotitaustalla on selvä vaikutus koemenestykseen. Alueiden välillä on eroja, jotka eivät selity tilastoinnin virhemarginaaleilla.

Mutta tulokset eivät suoraan kerro, miksi näin on käynyt.

Peruskoulu ja samalla koko yhteiskunta ovat muuttuneet 2000-luvulla. Moni kehityskulku osuu ajallisesti yksiin Pisa-tulosten heikkenemisen kanssa.

Nuoret esimerkiksi lukevat paljon aiempaa vähemmän ja viettävät enemmän aikaa älylaitteilla. Päivittäin omaksi ilokseen lukevien nuorten määrä on laskenut vuosituhannen alusta noin 20 prosenttiyksikköä. Pojista kaksi kolmasosaa lukee vain, jos on pakko.

Yläkouluopetusta järjestävien oppilaitosten määrä on laskenut 2000-luvulla lähes puoleen entisestä. Samalla ryhmäkoot ovat kasvaneet.

Opetussuunnitelma on uudistettu kaksi kertaa ensimmäisen Pisa-kokeen jälkeen. Myös tuntijakoa ja osaamisperusteita on muutettu.

Koulutukseen määrärahoja on leikattu moneen otteeseen. OECD-järjestön oman katsauksen mukaan Suomessa oppilaskohtaiset määrärahat ovat laskeneet vuosina 2012–2018 noin 0,5 prosenttiyksikköä vuosittain. Muissa järjestöön kuuluvissa maissa määrärahat ovat kasvaneet keskimäärin 1,8 prosenttia vuodessa.

Opetukseen käytettävässä rahassa mitattuna Suomi on Pohjoismaista viimeinen.

Myös opettajan työ on muuttunut. Siitä on tullut entistä rikkonaisempaa. Oppilaiden kohtaamiseen on vähemmän aikaa ja koulupsykologien ja -kuraattoreiden tehtäviä on siirretty vaivihkaa opettajien vastuulle.

Maahanmuuttajalapsia on nyt enemmän kuin 2000-luvun alussa. Pisa-kokeiden perusteella ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajat menestyvät kokeissa keskimäärin kantasuomalaisia nuoria heikommin.

Suomalaiset rehtorit, opettajat ja oppilaat kertoivat jo 2000-luvun alussa, että työskentely luokissa oli usein rauhatonta. Sen jälkeen erityisen tuen tarpeessa olevia oppilaita on otettu entistä enemmän samaan luokkahuoneeseen muiden kanssa.

Silti mistään edellisestä ei voi vetää selkeää syy-seuraussuhdetta laskeneisiin Pisa-tuloksiin.

Suomen tulosten kehitys ei myöskään ole poikkeus. Myös muissa korkean koulutuksen maissa on huomattu vastaavaa tulosten heikkenemistä. Koulutustason ja osaamisen jatkuva kasvu näyttää jossain vaiheessa taittuvan.

Jaakko Sarmola on ollut äidinkielenopettajana lähes koko 2000-luvun. Hänen mukaansa opettajien tehtäväksi on tullut yhä enemmän esimerkiksi koulukuraattoreille kuuluvaa työtä. Aikaa oppilaiden kohtaamiseen on aiempaa vähemmän. Kuva: Jouni Porsanger

Pisa-kokeiden tuloksia on yritetty saada jälleen nousuun. Se on hankalaa, sillä ilmiselviä syitä alkuperäiseenkään menestykseen ei tiedetä.

”2000-luvun alun tulokset olivat hyvä hengennostatusta ja koimme tekevämme arvostettua asiantuntijatyötä, mutta palasimme aika nopeasti arkeen ja jatkoimme opettamista kuten ennenkin”, äidinkielenopettaja Jaakko Sarmola kertoo.

Hänen mukaansa huipputulosten jälkeen ei pysähdytty todella miettimään, mitä peruskoulussa tehtiin oikein. Kun koetulokset sitten kääntyivät laskuun, alkoivat selvitykset niiden parantamiseksi.

Uusien, laskevien Pisa-tulosten julkistusten jälkeen esitetään syvä huoli kehityksen suunnasta. Sitten nimitetään selvitysryhmä etsimään keinoja, joilla peruskoulu voidaan korjata. Hankkeiden esittämät korjausliikkeet kuitenkin unohtuvat Sarmolan mielestä viimeistään silloin, kun rahoitus loppuu.

”Hankkeista tulee vähän sellainen olo, että niillä halutaan poliitikoille helppoja muotoiluja: tehdään näin, niin tilanne muuttuu. Ainoa keino todella muuttaa koulun toimintaa ovat normiohjaavat asiakirjat”, hän sanoo.

Normiohjauksella tarkoitetaan lakeja, asetuksia ja alempiasteisia säädöksiä. Toisin sanoen koulut pitäisi määrätä toimimaan eri tavalla kuin nyt. Esimerkiksi tuntijako, opetussuunnitelman uudistukset tai osaamisperusteiden päivittäminen ovat normiohjausta.

Uudistuksiin liittyy Sarmolan kokemuksen mukaan kuitenkin omat riskinsä. Toimiviakin käytäntöjä saatetaan korjata tarpeettomasti.

”Ennen kuin muutetaan esimerkiksi tuntijakoa, pitäisi miettiä, toimiiko vanha tuntijako ja kannattaako sitä muuttaa.”

Suomalainen peruskoulu on ollut menestystarina. Pisa-tulosten uutisointi herättää voimakasta keskustelua, johon myös poliitikot mielellään osallistuvat. Koska koulun ongelmat ja niihin vaikuttavat kehityskulut ovat monimutkaisia ja osittain epäselviä, niihin on helppo tarjota patenttiratkaisuja.

Jokaiselta puolueelta löytyy selkeä suunnitelma ja Pisa-tulosten kääntäminen parempaan suuntaan onnistuu juuri oman puolueen poliittista ohjelmaa seuraamalla.

Vuodelle 2021 suunnitellut Pisa-kokeet piti siirtää koronapandemian vuoksi tälle vuodelle. Eteläisellä pallonpuoliskolla koetulosten kerääminen on jo käynnissä.

Ensitiedot uusimmasta kokeesta julkaistaan joulukuussa 2023.

Juttuun on lisäksi haastateltu Opettajien ammattijärjestön OAJ:n koulutuspolitiikan päällikköä Jaakko Saloa.