Tieteiskirjailija Risto Isomäki näkee useita syitä karsia eläintuotantoa – povaa viljelijöille tienestien kasvua, koska pelloista kilpailee moni käyttömuoto

Risto Isomäki on tunnettu tiedemiesmäisten ratkaisujen kehittelystä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Yhtä niistä, kelluvien jäiden lisäämistä tuulimyllyjen avulla, Yhdysvallat on lähtenyt edistämään hätäratkaisuna. Siten lisättäisiin auringonvalon heijastumista takaisin avaruuteen. Kuva: Sanne Katainen

Risto Isomäellä on kotonaan kaksi kotimaista ja yksi italialainen puupellettikamiina. Kirjailijan ruokavalio koostuu kasviksista ja joskus harvoin kalasta. 

Kirjailija Risto Isomäki pyörittelee päivittäin päässään valtavia uhka­kuvia. Antibioottiresistenssi, kanoista mahdollisesti ihmisiin tarttuvat syöpävirukset, ydinaseiden tehtailu ja ilmastonmuutos.

Ihmiskunnan itselleen aiheuttamista vitsauksista ammentuu loputtomasti materiaalia romaaneihin ja tietokirjoihin. Uusin tuotoksista on Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen.

Siinä Isomäki antaa eväitä ilmasto­ahdistuksen selättämiseen. Paljon on jo tehty ja vielä tehtävissä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.

Keinovalikoimaan kuuluvat muun muassa kasvissyönnin lisääminen, puuperäiset tekstiilit, suola-akulliset sähköautot ja hiilinielujen paisuttaminen.

Luonto on kiinnostanut Isomäkeä aina. Varhaisin muistikuva maailmasta on riikinkukko Turun Kupittaan puistossa. Kymmenvuotiaana lintuharrastaja liittyi Luonto-Liittoon ja Suomen luonnonsuojeluliittoon. Ensimmäiset ympäristöhuolet liittyivät saastumiseen ja harjujen tuhoamiseen.

Kaksilapsinen perhe muutti usein. Tutuiksi tulivat Veteli, Kokkola, Lahti ja Heinola, kunnes Isomäki päätyi opiskelemaan Tampereen yliopistoon tiedotusoppia.

Ensimmäiset ilmastonmuutos­juttunsa toimittajanalku kirjoitti vuonna 1980 Etelä-Suomen Sanomissa. Silloin hän ajatteli ilmaston lämpenemisen olevan vain yksi isoista ongelmista 50 muun joukossa.

Nyt moni rankkaa ilmastonmuutoksen ihmiskunnan suurimmaksi ongelmaksi. Korjausliikkeitä on jo tehty, kuten energia-alan siirtyminen voimalla uusiutuvaan energiaan. Esimerkiksi Kaliforniassa aurinko­energia on jo halpaa ja sitä pystytään varastoimaan.

Isomäki uskoo, että pahin skenaario eli ilmaston lämpeneminen 6–12 asteella ja ihmiskunnan 90-prosenttinen tuho on selätetty. Toki massapakolaisuutta ja muuta kärsimystä on yhä luvassa.

Tukalista oloista saadaan jo esimakua tropiikissa, jossa ilmankosteus ja lämpö alkavat lähennellä tappavia lukemia.

Jos lämpötila nousee 35 asteeseen ja ilmankosteus sataan, ihminen läkähtyy kuoliaaksi kuudessa tunnissa ilman pääsyä viilennettyihin tiloihin. Isomäki pisti merkille, että taannoisissa yleisurheilun MM-kisoissa Dohassa oli 32 astetta kuumaa ja ilmankosteus hipoi 99:ää prosenttia.

Isomäellä on selvät sävelet, mitä planeetan pelastamiseksi pitää tehdä. Tärkein asia on kasvissyönnin lisääminen. Eläinperäisen ruuan tuottaminen vie liikaa pinta-alaa, jota tarvitaan paitsi kasvisten myös biopolttoaineiden tuottamiseen ja hiilensidontaan.

Eläinten tehotuotantoon liittyy Isomäen mukaan myös yllättäviä terveysriskejä. Hän on vakuuttunut, että kanoista tarttuu ihmisiin syöpäviruksia. Jotkin Euroopassa ja Yhdysvalloissa tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että kanojen kanssa tekemisissä olevilla ja kanaa paljon syövillä ihmisillä on enemmän tiettyjä sisäelin- ja verisyöpiä. Moni tutkija kuitenkin kokee, ettei asiasta ole luotettavaa näyttöä.

Toiseksi isoin asia on muuttaa sähköntuotanto hiilineutraaliksi ja korvata hiilipäästöjä aiheuttavia energiamuotoja vihreällä sähköllä. Ydinvoimaa Isomäki vastustaa, koska ydinreaktoreissa voidaan valmistaa myös ydinaseiden materiaaleja.

Kolmas tehtävä on kehittää lentokoneille biopolttoaineita. Näin siksi, että lentopetrolin tuottaminen on maaöljyn jalostusketjun kannattavin osa, joka tukee öljyn käyttöä myös muissa kohteissa.

Ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ilmakehästä on poistettava sinne tupruteltua hiiltä sitomalla sitä biomassaan.

”Ihmiskunta ei pysty ratkaisemaan ongelmaa ilman maa- ja metsätaloustuottajien apua.”

Isomäen mukaan ensiksi olisi varmistettava, että tuottajat saavat reilumman hinnan työstään. Se vaatii kuitenkin, että ruokaa lakataan tuottamasta mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla.

Isomäki on varma, että maanomistajien tienestit kasvavat, koska maatalousmaasta kilpailevat sekä bioenergian että puun tuotanto hiilen­sidontatavoitteineen. Peltoja voidaan poistaa eläinperäisen ruuan tuotannosta ja samalla kannattavuus paranee.

Tärkeää on myös synnyttää maa­ilmanlaajuinen hiilipörssi ja suunnata tukia hiilensidontaan.

Isomäki antaa MTK:lle ja keskustalle pyyhkeitä kapeakatseisesta siilipuolustusstrategiasta, jossa yritetään pitää kiinni kuormittavasta eläintuotteiden ylituotannosta. Eläinten hyvä kohtelu on kenties nopeimmin maailmalla kasvava kansanliike.

”Siilipuolustus ajaa maaseudun monen rintaman sotaan kaikkia muita yhteiskunnan sektoreita vastaan. Pitäisi pyrkiä tilanteeseen, missä tuottajat nähdään maailman pelastajina, eikä kasvihuonekaasujen päästäjinä.”

Isomäki myöntää, että nurmiviljely voi olla hyvä keino elvyttää peltojen hiilivarastoja, jos siihen ei yhdistetä kovin voimakasta laidunnusta. Kaikkea lihantuotantoa ei tarvitse lopettaa, vaikka se perin tehotonta onkin. Esimerkiksi nauta kuluttaa 33 kaloria kasviravintoa tuottaakseen yhden kalorin lihaa.

Isomäki iloitsee, että lihankorvikkeiden tuotekehitys on edennyt nopeammin kuin olisi osannut aavistaa. Hänen mielestään valtio voisi vauhdittaa kasvissyöntiä jakamalla kasvisruokaseteleitä, joilla voi ostaa vain kotimaista kasvisruokaa.

Metsänomistajista moni on kiinnostunut Isomäen tavoin jatkuvasta kasvatuksesta. Omissa metsissään hän testaa monenlaisia metsänhoitomalleja. Suuri osa metsistä sijaitsee Etelä-Lapissa, jossa jatkuva kasvatus on osoittautunut ”ainoaksi järkeväksi tavaksi”.

Isomäen mielestä metsätalouden tuet on suunniteltu tukemaan selluteollisuutta. Hakkuuaukeille istutetaan liikaa taimia, vaikka kasvattamalla puita harvemmassa ne järeytyisivät tukkipuiksi nopeammin, eikä niin useita harvennuksia tarvittaisi. Kenties myös metsätuhojen riski pienenisi.

Isomäellä on työn alla kuusi romaania ja muutamia tietokirjoja. Kirjoitustulvaa hän haluaisi siirtyä purkamaan Hankoon, pois Helsingin kiireistä. Muutto metsien ja rantojen äärelle on kiinni Into-kustannustaloa luotsaavan vaimon töistä.

Isomäki on tunnettu tiedemiesmäisten ratkaisujen kehittelystä. Vuonna 2005 ilmestyneessä Sarasvatin hiekkaa -romaanissa Grönlanti uhkaa sulaa ja jäämeren pohjasta vapautua metaania. Valtiot yrittävät pelastaa tilanteen pystyttämällä kelluvien jäiden keskelle tuulimyllyjä, jotka talvella pumppaavat vettä jääkannen alta kasvattaakseen jään osuutta ja lisätäkseen merenpinnan heijastavuutta.

”Kiva, että kelluvien jäiden määrän lisääminen on otettu viiveen jälkeen vakavasti”, Isomäki toteaa vaatimattomasti.

Toinen vakavasti otettu hätävara­ratkaisu pohjoisilla alueilla olisi kasvattaa enemmän lehtikuusta sekä lehtipuita ja vähemmän tummia havupuita tai ylipäätään kasvattaa puustoa harvemmassa. Suomen Akatemia on mitannut, että siten metsäalueen heijastavuus lisääntyy.

Kuluttajille, ainakin pientaloissa asuville, helpoin tapa vähentää päästöjä on energiaremontti, jossa luovutaan fossiilisen energian käytöstä. Isomäki hämmästelee, miten paljon ihmiset käyttävät rahaa pelkästään kotiensa ulkonäköä kohentaviin remontteihin.

”Taloissa ei saisi näkyä asumisen jäljet. Keittiöremonttia halvemmalla olisi mahdollista muuttaa talon energiaratkaisu hiilineutraaliksi.”

Isomäki itse luottaa kotonaan aurinkopaneeleihin, ilmalämpöpumppuun ja puupelletteihin.

• Tiedetoimittaja ja kirjailija Risto Isomäki on julkaissut yli 30 tietokirjaa ja romaania.
• Kirjoja on käännetty lähes 20 kielelle.
• Syntynyt vuonna 1961 Turussa.
• Yhteiskuntatieteiden maisteri.
• Sarasvatin hiekkaa pääsi Finlandia-palkintoehdokkaaksi vuonna 2005.
• Aarteen kolumnisti.
• Asuu Helsingissä vaimonsa Jaana Airaksisen kanssa.