Elokuva-arvio: Hupsu keksijä kruunaa kauniin lastenelokuvan

Vekotiitus Vappunen (Ville Myllyrinne) saa vieraakseen Annelin (Olga Ritvanen) ja Onnelin (Celina Fallström). 

Vaatii aivan erityistä tarkkuutta taivuttaa monille rakkaita kirjoja valkokankaalle. Kun parhaimmillaan useammat sukupolvet ovat ehtineet rakastua tarinaan ja luoda omat mielikuvansa hahmoista, saattaa elokuvan tulkinta aiheuttaa nopean tyrmäysreaktion.

Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli -kirjojen pohjalta on julkaistu jo neljäs elokuva eli Onneli, Anneli ja nukutuskello.

Parhaat ystävykset Onneli ( Celina Fallström) ja Anneli ( Olga Ritvanen) matkustavat herttaisesta talostaan lomailemaan maalle naapuriensa veljen Vekotiitus Vappusen ( Ville Myllyrinne) luokse.

Rauhallinen reissu muuttuu kuitenkin jännittäväksi, kun hajamielisen keksijän tila uhkaa jäädä suoristetun tien alle. Onneli ja Anneli päättävät estää talon purkamisen, ja avuksi saapuukin joukko Ruusukujalta tuttuja ystäviä.

Onneli, Anneli ja nukutuskello on kaunis ja aurinkoinen elokuva, joka saa lapset huokailemaan ihastuksesta maatiloilta tuttujen eläinten vallatessa valkokankaan. Aikuista elokuvassa viljelty turhan ylikorostettu artikulointi tosin saattaa hieman alkaa nakertaa.

Kuinka hyvin filmille on sitten onnistuttu tallettamaan Kurenniemen teoksen herttaisuus? Aivan samalle tasolle elokuva ei yllä, vaikka se viliseekin kauniita ja kiehtovia yksityiskohtia. Siitäkin huolimatta kyseessä on ehdottomasti keskivertoa herttaisempi elokuva, joka varmasti ilahduttaa kaikenikäisiä katsojia.

Erityismaininnan roolisuorituksestaan saa hullunkurisen keksijän lakin päähänsä kiskaissut Ville Myllyrinne. Rauhallinen roolityö tekee Vekotiitus Vappusesta rakastettavan, eikä huumoria haeta liiallisesta sähläämisestä.

Onneli, Anneli ja nukutuskello. Ohjaus: Saara Cantell. 1 h 18 min.