PASSIPAIKALLA Turhia ministereitä

Alkavalla viikolla hallitusneuvottelijat joutuvat kovimman eteen. Silloin päätetään, mitkä ministerinsalkut siirretään museoon pölyttymään.

Eduskunnan kyselytunti on käytännön parlamentarismin lahjomaton mittari. Ylivoimaisesti tarpeettomin viime vaalikaudella oli ulkomaankauppaministeri. Häneltä ani harvoin kysyttiin mitään.

Lopettamisen vaara on tiedostettu. Kaverit mediassa kampanjoivat, että kauppaministeri on niin sanotuista kakkosministereistä kaikkein tarpeellisin.

Voi olla, että valtiojohtoisissa yhteiskunnissa kauppavaltuuskunnat tarvitsevat arvovaltaista ovenavaajaa. Mutta minkä takia pääkaupparatsun muka pitää olla parlamentaarisessa vastuussa Suomen eduskunnalle, jonka kanssa hänellä ei ole mitään tekemistä?

Titteleitä ja pönötystä

Toinen turha ministeri on kulttuuriministeri. Toinen opetusministeri oli aikoinaan tyypillinen tasauspaikka, kakkosministeri, jota töiden vähyyden takia kutsuttiin kouluruokailuministeriksi.

SKDL:n puheenjohtajan Kalevi Kivistön arvovallan kohentamiseksi annettiin vähäisen viran haltijalle komea titteli. Punavihreä kulttuuriväki ei ole sen jälkeen halunnut korkonimestä luopua. Kulttuuribudjetin niukkuuden korvaa pönötys ministerin kupeella oopperajuhlilla, rockkonserteissa ja urheilukilpailuissa.

Aika vähän oli kyselyitä myös kehitysministerille. Heidi Hautalaa (vihr.), Pekka Haavistoa (vihr.) ja Sirpa Paateroa (sd.) hiillostettiin lähinnä valtionyhtiöistä. Varsinainen ulkoasiainministeri pystyisi supistuvan kehitysbudjetin hyvin yksin hoitamaan.

Ympäristöministerin piti alun perin olla asunto- ja kaavoitusministerin sivutoimi. Sellaiseksi Matti Ahde (sd.) sen 1980-luvulla ajatteli, kun kokoomuksen kanssa ympäristöministeriön maahan perusti. Aika ajoi ohi.

Työministerin varsinainen tehtäväkenttä on myös kovin suppea. Eihän lapiolinjan siirtotyömaita ole ollut enää vuosikymmeniin.

Ministerin tehtäviä voidaan myös lopettaa. Suomessa ei ole vuoden 1950 jälkeen ollut kansanhuoltoministeriä, vaikka meillä on yhä miljoona yhteiskunnan tuen varassa nipin napin selviytyvää köyhää.

Puhetta kuin Knessetissä

Kansanedustajat alkavat järjestäytymisrituaalien jälkeen päästä kiinni varsinaiseen työhönsä. Musiikkitalon uuden puhujapöntön korkkasi Maria Guzenina (sd.), joka esitteli Euroopan Neuvoston parlamentaarisen ryhmän kertomuksen.

Uudet edustajat ovat paljon valmiimpia ja rohkeampia kuin muinoin. Takavuosikymmeniä untuvikko esitteli huolellisesti muotoiltuja fraaseja maakuntansa tieoloista aikaisintaan syksyn budjettikeskustelussa.

Nyt Simon Elo (ps.) löysi oitis aasinsillan puolustaa Israelin miehityspolitiikkaa Palestiinassa. Häntä vastustivat Touko Aalto (vihr.) ja Li Andersson (vas.) pariinkin kertaan. Hetki oltiin kuin Knessetissä.

Hieman kokeneempi Mika Raatikainen (ps.) kertoi asuneensa sekä Israelissa että Gazan alueella. Raatikainen kehotti edustajia puhumaan lähinnä sellaisista asioista, joihin ovat perehtyneet.

Haamuja kaukaa arolta

Vihreät ovat huolissaan Fennovoiman ydinvoimala-alueen uhasta maan turvallisuudelle. Alue kuuluu rakennusaikana venäläiselle Rosatomille, jonka johdon valitsee Venäjän presidentti.

Kysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja on alueen tuore kansanedustaja Hanna Halmeenpää (vihr.). Toisena on sitten Satu Hassi (vihr.), jonka luottamus itäiseen naapuriin on nuoruusvuosista kääntynyt 180 astetta.

Vanhan Oulun läänin vihreät elävät Pyhäjoen voimalan varassa. Kainuun Talvivaara ei auttanut vaaleissa mitään puoluetta.

Yhden asian edustaja Suna Kymäläinen (sd.) jatkoi venäläisen maanomistuksen vastustamista kirjallisella kysymyksellä. Kansalaisaloite on tulossa.

PEKKA ALAROTU

Avaa artikkelin PDF