Joulukirkot ja päivänavaukset kuuluvat monen koulun arkeen, mutta niihin kytkeytyy usein jännitteitä – Opetushallitus julkaisee ohjeet koulujen uskonnollisista tilaisuuksista
Maaseudulla evankelisluterilaisen kirkon ja koulujen yhteistyö on ollut perinteisesti tiivistä.
Käytännössä koulun rehtori ja opettajakunta päättää, järjestetäänkö kouluissa uskonnollisia tilaisuuksia.Uskonnollisia tilaisuuksia ohjaavat koulun omat linjaukset, Opetushallituksen ohjeet ja lainsäädäntö. Kuva: Timo FilpusKouluvuosi alkoi tällä viikolla valtaosassa Suomea. Joissakin kouluissa seurakunta saattaa pitää päivänavauksen lukuvuoden alkajaisiksi. Siihen voi sisältyä virren laulamista, tarinakatkelma ja vapaata keskustelua oppilaiden kanssa.
Seurakunnan järjestämä päivänavaus katsotaan useimmiten uskonnolliseksi tilaisuudeksi, ellei seurakunta pidä sitä yleishumanistisessa hengessä.
Reisjärven Niemenkartanon koulun rehtorin Jarmo Viljamäen mukaan paikallinen seurakunta on yleensä järjestänyt päivänavauksen lukuvuoden alkaessa. Tänä vuonna tilanne oli haastatteluhetkellä epäselvä koronan takia.
Reisjärvi kuuluu Pohjois-Pohjanmaahan, jossa noin 92 prosenttia kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon.
Kirkkoon kuuluvia on Reisjärvellä tällä hetkellä toiseksi eniten Suomessa, selviää kirkon tilastoista. Kunnassa asuu paljon myös kirkon sisäisiin herätysliikkeisiin kuuluvia, eniten vanhoillislestadiolaisia ja herännäisiä.
”Lähes kaikki kuntalaiset kastavat täällä lapsensa”, kertoo kirkkoherra Sanna-Leena Lavanti Reisjärven seurakunnasta.
”Herätysliikkeiden vaikutus näkyy siinä, että koulutkin suhtautuvat myönteisesti hengellisyyteen. Olemme hyvin kiitollisia koululle ja rehtorille siitä, että he ovat halukkaita yhteistyöhön.”
Seurakunta tekee yhteistyötä Lavantin mukaan alakoulun, yläkoulun ja lukion kanssa, eniten Niemenkartanon alakoulun kanssa.
”Meillä järjestetään kerran kuussa päivänavaus ja lisäksi joulu- ja kevätjumalanpalvelukset. Näihin tilaisuuksiin ovat osallistuneet käytännössä lähes kaikki oppilaat. Kaikissa tilaisuuksissa noudatetaan Opetushallituksen antamia ohjeita”, sanoo rehtori Jarmo Viljamäki Niemenkartanon koulusta.
Kouluissa järjestettäviin uskonnollisiin tilaisuuksiin – mihin seurakunnan pitämä päiväavauskin luetaan – sisältyy usein syviä jännitteitä.
Yhteiskunnasta on tullut yhä monikulttuurisempi ja moniarvoisempi kansainvälistymisen ja yksilöllisyyttä korostavan kulttuurin myötä. Kevätjuhlassa laulettava Suvivirsi ja joulujuhlan Enkeli taivaan ovat herättäneet voimakkaita mielipiteitä puolesta ja vastaan.
”Ehkä tämä jännite on samanlaista kuin yhteiskunnassa muutenkin. Suomen perustuslaki turvaa positiivista ja negatiivista uskonnonvapautta, ja niiden välillä tasapainotellaan niin kouluissa kuin koko yhteiskunnassa”, sanoo opetusneuvos Kati Mikkola Opetushallituksesta.
Positiivinen uskonnonvapaus tarkoittaa oikeutta harjoittaa uskontoa ja kuulua uskonnolliseen yhdyskuntaan. Negatiivinen uskonnonvapaus sisältää oikeuden olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen omantunnonvapauden vuoksi ja olla kuulumatta mihinkään uskonnolliseen yhteisöön.
Uskonnolliset tilaisuudet kouluissa ovat nykyisinkin mahdollisia, jos opetuksen järjestäjä eli kunta niin päättää. Käytännössä päätöksen tekevät koulun rehtori ja opettajakunta, ellei kunnan opetuslautakunta linjaa asiaa.
Tietoa siitä, paljonko uskonnollisia tilaisuuksia kouluissa järjestetään, ei ole.
Opetushallitus valmistelee parhaillaan päivityksiä koulun yhteisiä juhlia ja uskonnollisia tilaisuuksia koskeviin ohjeisiinsa. Niiden on tarkoitus ilmestyä lähiaikoina.
”Ohjeissa tullaan huomioimaan muun muassa ylimpien laillisuusvalvojien viimeaikaiset kanteluratkaisut liittyen koulujen yhteisten juhlien ja uskonnollisten tilaisuuksien järjestämiseen”, Mikkola kertoo.
Edelliset ohjeet on annettu vuonna 2018.
Suomessa uskonnonopetus itsessään on uskonnollisesti sitouttamatonta ja luonteeltaan yleissivistävää. Uskonnonopetukseen voi kuulua vierailuja uskonnollisten yhteisöjen tiloihin, esimerkiksi moskeijoihin tai ortodoksiseen kirkkoon.
”Maaseudulla yhteistyötä koulujen kanssa tekevät eniten evankelis-luterilaiset seurakunnat. Yhteistyötä tehdään mahdollisuuksien mukaan myös muiden yhteisöjen, kuten ortodoksisen kirkon ja islamilaisten yhdyskuntien, kanssa”, Mikkola kertoo.
Tutkittua tietoa aiheesta ei ole.
Uskonnonopetuksen yhteydessä kouluista tehdään joskus retkiä esimerkiksi Helsinkiin, jossa käydään tutustumassa Krishna-temppeliin ja juutalaisten synagogaan. Tällaiset vierailut vaativat tietysti enemmän valmisteluja, hän lisää.
”Korona-aikana on järjestetty myös virtuaalisia tapahtumia, jossa jonkin uskonnon edustaja on verkon välityksellä kertonut oman yhteisönsä tavoistaan ja toimintakulttuuristaan oppilaille.”
Maaseudun uskontokasvatusta itäsuomalaisessa koulussa tutkinut yliopistonlehtori Tapani Innanen Helsingin yliopistosta sanoo, että koulujen ja seurakuntien välinen yhteistyö on ollut perinteisesti aika mutkatonta maaseudulla. Erään suomalaistutkimuksen mukaan lähes kaikki luterilaiset seurakunnat pitivät yhteyttä paikallisiin peruskouluihin Suomessa.
”On selvää, että siellä, missä kristittyjä on vähemmän, myös yhteydet kouluun ovat ohuemmat. Esimerkiksi koulun joulukirkkoihin osallistuu vähemmän oppilaita kuin niissä kunnissa, joissa kristittyjä on selvä valtaosa.”
”Koulut eivät voi asettua minkään tietyn uskontokunnan puoltajiksi. Niitä koskee julkisen vallan neutraaliusvaatimus. Käytännössä kuitenkin evankelis-luterilaisella kirkolla on eniten resursseja Suomessa, ja siksi ne myös tekevät määrällisesti eniten yhteistyötä koulujen kanssa”, sanoo Kati Mikkola Opetushallituksesta.
”Kun koulut järjestävät uskonnollisia tilaisuuksia, keskeinen periaate on, että oppilaat eivät saa joutua eriarvoiseen asemaan. Kaikille on järjestettävä jotakin, yhtä lailla uskonnottomille on järjestettävä arvokkaasti järjestettyjä ja täysipainoisia tilaisuuksia”, Innanen painottaa.
Uskonnollisille tilaisuuksille vaihtoehtoiset tapahtumat voivat olla esimerkiksi konsertteja tai vierailuja kulttuurien museoon. Niillä ei ole yhtä pitkää perinnettä kuin uskonnollisilla juhlilla, hän täydentää.
”Uskonnollisista ja niille vaihtoehtoisista tilaisuuksista on tiedotettava hyvissä ajoin etukäteen oppilaille ja vanhemmille. Tilaisuuksista tiedotettaessa on tärkeää täsmentää, onko kyse katsomusaineiden opetuksesta, uskonnollisesta tilaisuudesta vai muusta tilaisuudesta”, Mikkola sanoo.
”Suomalainen yhteiskunta perustuu luottamukseen ja oletukseen lakien ja ohjeiden noudattamisesta. Koulujakaan ei valvota sen suhteen, miten uskonnollisia tai niille vaihtoehtoisia tilaisuuksia järjestetään”, hän lisää.
Mikkolan mukaan harvoin on kyse tarkoituksellisesta väärin toimimisesta koulussa. Kun koulu järjestää uskonnollista juhlaa, asiaa ei aina ajatella uskonnolliseen vähemmistöön kuuluvan perheen näkökulmasta. Vasta jos perhe nostaa aiheen esiin, koulussa havahdutaan pohtimaan asiaa.
Evankelis-luterilaisella kirkolla on pitkä perinne suomalaisessa kulttuurissa, historiassa ja arvojärjestelmässä. Yhteiskunta on maallistunut, ja yhä harvempi kuuluu kirkkoon. Kirkko on menettänyt merkitystään suomalaisessa yhteiskunnassa. Nykyään kirkkoon kuuluu vajaat 70 prosenttia suomalaisista.
Kirkkoon kuulumisen määrä ei kuitenkaan kerro siitä, kuinka uskonnollisia suomalaiset ovat tai miten he uskovat, koska kirkkoon kuulutaan hyvin erilaisista syistä. Pitäisi katsoa pikemminkin sitä, millä tavalla suomalaiset harjoittavat uskontoa arjessaan.
”Kirkolla on pitkä osaaminen lasten ja nuorten parissa tehtävässä työssä. Ihminen on kokonaisvaltainen kokonaisuus. Pidän äärimmäisen tärkeänä, sitä että seurakunnat ovat yksi toimija koulun yhteistyökumppaneiden joukossa”, sanoo kirkkoherra Sanna-Leena Lavanti.
Myös Opetushallitus rohkaisee seurakuntia ja katsomuksellisia yhteisöjä yhteistyöhön koulujen kanssa.
”On hyvä, että koulut avautuvat kohti yhteiskuntaa. Yhteistyön lähtökohdat on kuitenkin noustava koulujen opetussuunnitelmien perusteista”, Mikkola tähdentää.
Uskonnolliset tilaisuudet kouluissa
- Opetuksen järjestäjä päättää, pidetäänkö koulupäivän aikana uskonnollisia tilaisuuksia vai ei. Sellaisia ovat esimerkiksi koulujumalanpalvelukset, uskonnolliset päivänavaukset ja konsertit. Koulukirkon perinteisimmät ajankohdat ovat lukuvuoden aloitus ja päätös, adventti, joulu ja pääsiäinen.
- Tilaisuudet pohjautuvat positiiviseen uskonnonvapauteen, joten niihin voi liittyä uskonnon harjoittamista, esimerkiksi rukoilemista.
- Peruskoulussa järjestettävään uskonnolliseen tilaisuuteen oppilas osallistuu huoltajiensa luvalla riippumatta siitä, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan hän kuuluu vai kuuluuko mihinkään. Lukiossa opiskelija päättää osallistumisestaan itse.
- Uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuminen on kouluissa vapaaehtoista, ja niille pitää järjestää vaihtoehto. Uskonnollinen tilaisuus ei saa aiheuttaa siihen osallistumattomille oppilaille leimaavaa haittaa.
- Koulun ja päiväkodin tehtävänä on juhlaperinteisiin tutustuminen. Perustuslakivaliokunta on linjannut, että koulun yhteisissä juhlissa voidaan laulaa esimerkiksi yksi virsi ilman, että se tekee koko tilaisuudesta uskonnollista. Tarvittaessa voidaan sopia yksilöllisistä järjestelyistä, jos huoltaja ei halua oppilaan osallistuvan kaikkeen juhlaan kuuluvaan ohjelmaan.
- Lähteet: evl.fi, koulu & kirkko.fi, Opetushallitus
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
