Kiristyvä kuntatalous saattaa jatkossa heikentää Suomen lukioverkkoa. Asiasta on huolissaan korkeakoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestön Akavan johtava asiantuntija Ida Mielityinen.
”Lukioiden yksikköhinta on jäänyt jälkeen kustannustason kehityksestä ja kunnat joutuvat paikkaamaan rahoitustaan. Se johtaa siihen, että kunnat tekevät erilaisia päätöksiä”, Mielityinen sanoo.
”On siis kuntien omista arvovalinnoista kiinni, miten lukioiden käy. Jostain rahat täytyy kaivaa ja kunnissa joudutaan jatkossa aika rankkojen valintojen eteen, kun kuntatalous kiristyy.”
Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ajaman sote-uudistuksen myötä sosiaali- ja terveyspalvelut ovat siirtymässä kunnilta maakunnille.
Koulutuksen järjestäminen kuitenkin jää kuntien kontolle.
Mielityinen arvioi, että kynnys oman lukion lopettamiseen on taloudellisista haasteista huolimatta monissa kunnissa korkea.
”Lukiolla on tietty symboliarvo kunnalle. Monesti myös yläkoulun toiminta on lukiosta riippuvaista, kun opettajat tekevät tunteja molempiin.”
Mielityinen korostaa, että lukiota täytyy myös aktiivisesti kehittää.
”Mikäli esimerkiksi pieni maaseutukunta haluaa säilyttää oman lukion, on siihen myös oltava valmis investoimaan. Silloin lukion toiminta säilyy kestävällä tasolla.”
Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) korostaa, että valtiovallan tahtona on jatkossakin turvata lukiokoulutuksen alueellinen saavutettavuus.
”Tasa-arvon kannalta on välttämätöntä, että kaikilla on asuinpaikasta riippumatta mahdollisuus käydä lukio. Pääsääntönä tulee myös olla, että lukio on mahdollista käydä muuttamatta pois lapsuudenkodista.”
Grahn-Laasosen mukaan saavutettavuusasiat huomioidaan lukiolaissa.
”Haluamme varmistaa lukioverkon riittävän kattavuuden kirjaamalla lukiolakiin, että lukiokoulutuksen saatavuus on varmistettava kaikkialla Suomessa.”
Akavan Mielityinen peräänkuuluttaa valtiovallalta selkeitä linjauksia siitä, mitä saavutettavuudella tarkoitetaan.
”Saavutettavuuden turvaamiseksi lukio-opetuksessa ei todellakaan tehdä riittävästi. Nythän se voi tarkoittaa melkein mitä vain, kun selkeitä kirjauksia ei asiasta ole tehty.”
”Jos lukion ajatellaan olevan lähipalvelu, niin eihän se sitä ole kaikille tällä hetkelläkään”, Mielityinen sanoo.
Pihtiputaan lukion rehtorin Pentti Räisäsen mukaan pienet erikoislukiot jäivät opetusministeriön erikoislupien jaossa toukokuussa 2017 nuolemaan näppejään.
”Päätöksissä näkyi se henki, etteivät pienemmät erikoislukiot, olivatpa miten menestyneitä tahansa, saaneet opetusministeriön erikoislupamandaatteja. Mielestäni niissä painotettiin vain lukioiden kokoluokkaa sekä sellaisia verkostoja, joita maaseudulla ei voi edes rakentaa”, Räisänen moittii.
”Olimme anomassa Pihtiputaan lukiolle tällaista erityislupaa, joka olisi tuonut 15 prosentin opiskelijakohtaisen valtionosuuksien nousun erikoislinjoilla.”
”Nyt lupa jäi saamatta muun muassa siitä syystä, ettei Pihtiputaan lähellä ole yliopistoa”, Räisänen kertoo.
Hän kokee kohtelun epäreiluna maaseutua kohtaan.
”Tämä ei nyt mennyt tasapuolisesti. Malli suosii kohtuuttomasti kasvukeskusten lukioita.”
Opetusministeri Grahn-Laasonen puolestaan huomauttaa, että valtio tukee pienempiä lukioita lähtökohtaisesti korkeammalla rahoituksella kuin suurempia lukioita.
”Tämä hallitus ei ole kohdistanut säästöjä lukiokoulutukseen. Kuntatalouden vahvistumisen myötä lukiokoulutuksen talousnäkymä näyttää valoisalta”, ministeri toteaa.
Lukiolain uudistumisen myötä lukioille tulee velvoite järjestää osa opinnoista yhteistyössä korkea-asteen kanssa.
”Tavoite on taata jokaiselle lukiolaiselle mahdollisuus korkeakoulukurkistukseen”, Grahn-Laasonen kertoo.
