Joukkorahoitus tuli avuksi – Parolan panssarimuseon suomalaisvaunut saavat viimein suojakatokset

Rakennustyöt uusien katosten pystyttämiseksi on alkanut Parolan Panssarimuseolla. Museonjohtaja Timo Teräsvalli on helpottunut, että historiallinen kalusto saa suojan. Kuva: Kari Salonen

"Itsenäisyytemme puolustustaisteluissa ne pelastivat meidät. Nyt on meidän vuoro pelastaa ne."

Kannanotto joukkorahoitussivusto Mesenaatissa keväällä 2016 oli yksinkertainen. Siivu suomalaista sotahistoriaa oli ruostumassa hämäläiseen rinteeseen.

Valtaosa Parolan panssarimuseon kalustosta on suojassa sisätiloissa, mutta museon pihaa reunustavassa rinteessä tiluksia vartioi kaksi riviä tankkeja avotaivaalla. Kyseistä kalustoa suomalaiset käyttivät toisessa maailmansodassa.

"Kesäkuussa '61 museo on auennut. Nämä vaunut ovat seisseet tässä siitä asti. Viimeiseen 15–20 vuoteen niille ei ole tehty juuri mitään", museonjohtaja Timo Teräsvalli tiivistää.

Kalustossa riittää vaihtelua, sillä monet vaunuista saatiin Suomen käyttöön sotasaaliina. Ajan hammas on kuitenkin purrut näyttävään kokoelmaan.

Teräsvalli kertoo, että männyistä putoilevien neulasten ja veden kemiallinen yhteisvaikutus on metallille syövyttävämpi kuin pelkän veden.

"Kuluneisuus ja korroosio näkyvät vaunuissa pahasti."

Vaunut ovat lopulta pääsemässä suojaan.

Puolitoista vuotta joukkorahoituskampanjan aloituksen jälkeen kaivinkone on alkanut myllätä rinnettä. Mäntymaastoon nousee kaksi katosta, joissa on yhteensä 28 vaunupaikkaa.

Mesenaatti-palvelussa onnistunut joukkorahoitus kerrytti hankeen 420 000 kokonaisbudjetista viidenneksen, 82 300 euroa 17 eri maasta.

"Se oli yksi viime vuoden menestyksekkäimpiä suomalaisia joukkorahoituskampanjoita", Teräsvalli toteaa tyytyväisenä.

Joukkorahasta saatiin yllättäen Japanista yli 40%, lähes yhtä paljon kuin Suomesta. Siellä eräs rinteen vaunuista, BT-42-rynnäkkötykki, on tullut tunnetuksi suositun manga- ja anime-sarjan myötä.

Katosten on tarkoitus valmistua marraskuun loppuun mennessä. Rinteen maisemointi ja kulkuväylät viimeistellään ensi keväänä.

Joukkorahoituksen onnistumisesta huolimatta runsaan puolen miljoonan euron kokonaiskustannuksista jäi puuttumaan viidennes. Sen takia katokset jäävät vaille peräseiniä.

Teräsvallin mukaan katokset kuitenkin riittävät rinteen tankeille suojaksi, sillä vaunut oli poistettu käytöstä jo ennen kuin ne luovutettiin museolle.

Sisätiloissa säilytettävät vaunut museo sen sijaan pitää aseistusta lukuun ottamatta toimintakunnossa. Huolto vaatii käynnistyksen, rasvauksen ja pienten nestemäärien vaihdon vähintään joka toinen vuosi.

"Mielelläni ottaisin kolmannen tällaisen hallin, mutta se on rahakasta puuhaa, ja meiltä menevät varat tuohon rinteeseen vähäksi aikaa."

Parolan panssarimuseossa vierailee vuosittain 30 000 kävijää. Vielä useampi näkee sen kalustoa valkokankailla, sillä toimivia vaunuja on lainattu sotaelokuviin Viroa myöden. Pääosin museon toiminta on kuitenkin luonteeltaan paikallista.

"Tämä on ollut maakunnallinen museo niin kauan kuin minä muistan. Voisimme anoa valtakunnallisen museon statusta, mutta silloin Museovirasto edellyttäisi toimintoja, joihin meillä ei ole varaa."

Paikallisuus näkyy yhteistyössä alle kilometrin päässä sijaitsevan panssariprikaatin kanssa. Varusmiehet oppivat panssariajoneuvoista museon kokoelmien avulla, jotka vastavuoroisesti voivat täydentyä prikaatin käytöstä poistuvilla vaunuilla.

Myös Teräsvalli on museoitu prikaatista 30-vuotisen uran päätteeksi museonjohtajaksi.

Vanha työpaikka muistuttaa olemassaolostaan alati. Kesken haastattelun varuskunnan ampumaradoilta kantautuu museon pihalle laukausten ääniä.

"Täällä on tällaista autenttista taustahälyä silloin tällöin", Teräsvalli myhäilee.