Muutosta ei pidä pelätä, sillä meille tärkeät asiat palaavat aina jollain tavalla takaisin

Elämä on täynnä muutoksia, mutta niissä piilee myös mahdollisuuksia.  Kuva: Tuomo Kesäläinen

Elämä on valintoja, sanotaan. Silloin tällöin kohtaamme tilanteita, joissa joudumme uuden eteen suunnittelematta ja yllättäen. Toisinaan täytyy tietoisesti tarkentaa elämän suuntaa, jotta eteenpäin päästää puskien, pensaiden ja muiden ylitsepääsemättömiltä tuntuvien esteiden läpi.

Muutos aiheuttaa aina pelkoa ja turvattomuutta. Entäs, jos menetänkin kaiken kauniin ja rakkaan? Entäs, jos kadotan itseni muutoksen tuuliin?

Kirjailija Franz Kafkaa pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä modernisteista. Hänen teoksilleen tunnusomaista ovat synkkyys, ahdistuneisuus ja unenomaisuus. Kafka oli perheetön ja lapseton. Klassikoille tyypilliseen tapaan hän sai laajempaa tunnustusta vasta kuolemansa jälkeen, kun suurin osa hänen tuotannostaan julkaistiin.

Kuulun kirjailijan kerrotaan kerran kohdanneen berliiniläisessä puistossa itkevän tytön, joka oli kadottanut rakkaimman nukkensa. Kafka ja tyttö etsivät nukkea aikansa sitä löytämättä. Kirjailija ehdotti tytölle, että he jatkaisivat etsintöjään seuraavana päivänä. Etsinnät päättyivät jälleen tuloksettomina. Silloin Kafka kaivoi esiin kirjeen, jonka nukke oli ”kirjoittanut” tytölle. Siinä sanottiin: ”Älä itke. Lähdin matkalle nähdäkseni maailmaa. Kirjoitan kirjeitä sinulle seikkailuistani.”

Tästä alkoi suhde, joka jatkui Kafkan kuolemaan saakka. Heidän kohdatessaan Kafka luki tytölle nuken huolella kirjoittamia kirjeitä seikkailuistaan ja käymistään keskusteluista. Tyttö piti tarinoita hurmaavina. Lopulta Kafka toi tapaamiseen matkoiltaan palanneen nuken, jonka hän oli ostanut kadonneen tilalle.

Tyttö totesi, ettei tuo näytä ollenkaan hänen kadonneelta nukeltaan. Niinpä Kafka ojensi tytölle jälleen yhden nuken kirjoittaman kirjeen. Siinä luki: ”Matkani ovat muuttaneet minua”. Tyttö halasi nukkea ja otti sen omakseen. Vuotta myöhemmin kirjailija kuoli.

Monia vuosia myöhemmin aikuiseksi kasvanut tyttö löysi nuken sisältä vielä yhden kirjeen, jonka Kafka oli allekirjoittanut. Siinä sanottiin: ”Kaikki mitä rakastat, tulee todennäköisesti katoamaan, mutta lopulta rakkaus palaa takaisin tavalla tai toisella.”

Muutos on väistämätön osa elämää, kukaan ei kykene elämään elämäänsä ennakolta. Koskaan ei voi tietää millaisten muutosten eteen maailma ja minä joudumme. Tulevaisuuden täsmällinen ennustaminen on mahdotonta. Mutta muutos on mahdollisuus, jonka myllerryksessä meille tärkeimmät asiat eivät katoa kokonaan, vaan palaavat takaisin toisella tapaa.

Kirjoittaja työskentelee vankilapastorina.