Lomalla löydettyä joutilaisuutta kannattaa jatkaa työelämän koittaessa – tällainen hyve on kyseessä

Joutilaisuuden tilaan voi vaipua vaikkapa riippumaton raukeudessa tai iltakävelyllä. Kuva: Jaana Kankaanpää

Loma, loma, loma. Joutuisimmat jäivät jo juhannuksena. Kiireisimmät kerkesivät kenties kesäkuun alkuun. Heinäkuu on hyvä lomalle, ja elokuukin lasketaan vielä kesäkuukaudeksi – moni sanoo sen olevan paras kesäkuukausi, kun aurinko lämmittää matalalta ja sadekauden voi aistia jo lähestyvän hiljalleen viilenevissä illoissa.

Täydet lomansa saavuttanut vanhempi virkamies voi toki sijoittaa lomansa useamman kuukauden ajalle. Työehtosopimus määrää loman pidettäväksi lomakaudella 1.6.–30.9. Pätkätyöläisen todellisuudessa tietenkin pitkistä lomista voi vain haaveilla.

Lomalla on tarkoitus elpyä työelämän tiukasta puristuksesta, ladata akkuja auringon energiasta ja täyttää juurensa kesäsateen ropinasta. Olipa loma lyhyt tai pitkä, sen tarkoituksena on auttaa jaksamaan arjen raskaassa raadannassa, joka syksyllä jälleen tempaa meidät matkaansa.

Kokenut työläinen tietää, että lomalle laskeutuminen täytyy aloittaa hyvissä ajoin. Muutoin käy niin, että kolmen viikon lomasta kaksi ensimmäistä menee työkeväästä toipuessa ja kolmas syksyn pitkän työputken alkamista stressatessa.

Ihannetilanteessa tietysti työläinen tekee duunia, joka ei stressaa ollenkaan. Tämä on kenties kuitenkin harvojen herkkua. Maanviljelijällä loma- tai työaika ovat aivan omanlaisessaan järjestyksessä, jota minä en tunne tarpeeksi siitä kirjoittaakseni. Lomittajien ammattikunta lienee tuiki tärkeä tuki maatalousyrittäjille yhtä kaikki.

Kuinka sitten käyttää lomansa oikein ja hyvin? Väitän, että lomalla on hyvä hakeutua jalon joutilaisuuden tilaan. Jalo joutilaisuus on hengen velttouden vastahyve.

Hengen velttous taas on yksi seitsemästä kuolemansynnistä, ja sen valtaan ei ole lomalla vajoaminen. Sen sijaan tulee tavoitella joutilaisuutta. Se on taitoa olla tekemättä turhanpäiväisen puuhastelun sijaan.

Joutilaisuus on kaikenlaisen luovuuden edellytys, sillä siinä mieleen nousevat ne ajatukset, joita hölmöllä hääräämisellä yritetään torjua. Joutilaisuus ei vaadi minkäänlaista mietiskelyä tai meditaatiota.

Itseasiassa monet muodissa olevat mietiskelyn muodot ovat aktiivisuudessaan joutilaisuuden vastakohtia – joutilaisuus ei vaadi eikä edellytä. Joutilaisuuden tilaan voi vaipua vaikkapa riippumaton raukeudessa tai iltakävelyllä.

Voisipa olla niinkin, että lomallaan joutilaisuuden hyveen löytäneen olisi hyvä jatkaa jalossa tilassaan työelämän taas tavoittaessa. Joutilaisuuden harjoittaminen sopii nimittäin erityisen hyvin myös arjen aseeksi, koti- ja työelämään paineita luovan suorituskeskeisen kulttuurin kukistamiseen.

Kirjoittaja työskentelee vankilapastorina.