Nobel-palkinnostaan kuuluisa suku kehitti merenalaisen miinan ja dynamiitin, mutta bisnekset sujuivat välillä kehnosti
Yksi tekijä suvun menestyksen taustalla oli luja perheyhteys. Se kantoi epäonnistumisten yli.
Bengt Jangfeldt: Immanuel Nobel ja hänen poikansa tsaarien Venäjällä (2034). 490 sivua. Siltala. Kuva: Bengt Jangfeldt / Siltala, kuvankäsittely: Aatu Jaakkola19.9.202322:00
Nobelin palkinnot tunnetaan Suomessa. Jotkut osaavat jo katsoa televisiosta Nobel-juhlia, jotka ovat ruotsalaisille samanlainen pukugaala kuin suomalaisille presidentin itsenäisyyspäiväjuhlat. Mutta harva tietää mitään Nobelin suvusta.
Hyvä tilaisuus tutustua siihen on lukea Siltalan kustantama sukuhistoria Immanuel Nobel ja hänen poikansa tsaarien Venäjällä. Bengt Jangfeldtin monipuolinen, visuaalisesti näyttävä ja viihdyttävä teos paljastaa, että Nobelien suku on vaikutti Suomessakin.
Jangfeldt tukeutuu teoksessaan suvun laajaan kirjeenvaihtoon, joka löytyi unohdettuna arkistojen uumenista.
Nobelien menestystarina alkaa vuodesta 1838, jolloin ruotsalainen Immanuel Nobel saapui Pietariin. Nerokkaana keksijänä hän kehitti muun muassa vedenalaisen miinan. Venäjälle kotiutuneen perheen pojat Robert, Ludvig ja Alfred otettiin mukaan konepajan liiketoimintaan, jolla perhe teki nopeasti omaisuuden.
Liiketoiminta ei ollut pelkkää menestystarinaa, vaikka perheellä oli hyvät yhteydet tsaariperheeseen. Venäjän hallitus ei useinkaan pitänyt sopimuksiaan, ja välillä Nobelien bisnekset olivat kaatua rahapulaan.
Konepajan Venäjän toiminnot jäivät Ludvigin haltuun, kun Ruotsiin siirtyneet Immanuel ja Alfred näkivät nitroglyseriinin potentiaalin räjähdysaineena. Vuonna 1863 saatu patentti loi pohjan Nobelien räjähdysaineimperiumille, joka kehitti dynamiitin.
Suomen patenttioikeudet Alfred luovutti Robertille, joka vaimoineen oli muuttanut Helsinkiin. Robert perusti räjähdysöljytehtaan Pasilaan. Robertilla oli Helsingissä myös lamppu- ja öljymakasiini.
Kun uraansa hapuileva Robert osui matkoillaan Bakuun, hän haistoi lähteistä purkautuvan öljyn mahdollisuudet. Ludvig rahoitti veljensä jatkotutkimukset ja valtaukset. Myöhemmin Ludvig luonnosteli öljytankkerin, jonka rakentaminen oli alku Nobelien öljylaivastolle. Robert loi perustan Branobelille, yhdelle maailman suurimmista öljy-yhtiöistä.
Alfredin osaksi tuli rahoittaa Ludvigin bisneksiä, sillä hänellä oli siihen varaa kansainväliseksi laajentuneen dynamiittitrustinsa ansiosta.
”Nobeleiden historia opettaa, että menestyksen saavuttaminen on harvoin ruusuilla tanssimista.”
Osa Nobeleista viihtyi Pietarissa, joka oli Suomenkin hallinnollinen keskus. Pietarissa asui reilut 10 000 suomalaista, joista noin puolen äidinkieli oli ruotsi. Ruotsalaisten lisäksi Nobelien firmoihin palkattiin paljon suomalaisia, joilla oli merkittäväkin rooleja yritysten johdossa.
Nobelien rakastama Kirjolan kesäasunto sijaitsi Suomessa Johanneksen kunnassa Viipurin lähellä.
Kolmannen sukupolven bisneksistä mainittakoon, että Carl Nobel solmi Gustaf de Lavalin kanssa lisenssisopimuksen maitoseparaattorien valmistamisesta. Myöhemmin perustettiin Alfa-Nobel, joka sittemmin valmisti monen tuntemia Alfa-Lavalin lypsykoneita.
Vuonna 1918 vallankumouksen mainingeissa perhe pakeni Ruotsiin.
Nobeleiden historia opettaa, että menestyksen saavuttaminen on harvoin ruusuilla tanssimista, vaan onnistumisten ja epäonnistumisten vuorottelua. Nobelit onnistuivat, koska heissä oli keksijöitä, sinnikkyyttä kehittää löydöistään liiketoimintaa, lämpimät perhesiteet ja luottamusta tukea toisiaan taloudellisesti.
Osa suvun omaisuudesta päätyi Nobelin palkintojen pääomaksi. Alfred jätti jälkeensä yli 33 miljoonaa kruunua (nykyrahassa yli 180 miljoonaa euroa). Testamentin mukaan valtaosa perinnöstä meni rahastolle, jonka tuotto jaetaan vuosittain palkintona niille, ”jotka ovat kuluneena vuotena olleet eniten hyödyksi ihmiskunnalle”.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
