MT:n lukijat esittelevät joulukalenterinsa: runoja, jouluvalmisteluja, värityskuvia ja piparkakkuja

Mari Kuusisto valmisti vuonna 1997 ystävänsä kanssa melkein neliömetrin kokoisen kalenterin. Vaikka pojat asuvat jo omillaan, kalenteri roikkuu yhä seinällä. 

Jonna Palanteen kalenterista saa avata joka päivä sekä pussin että putkilon. Pussista paljastuvat konvehti ja runo, putkilosta värityskuva. 

MT keräsi lukijoilta kertomuksia joulukalentereista, joita he valmistavat läheisilleen tai jotka ovat jääneet heille mieleen menneiltä vuosilta.

Helena Keinäsen tämänvuotinen kalenteri roikkuu pienen kuusen oksilla. Se koostuu pussukoista, jotka on tehty vanhoista joululiinoista. Pusseista paljastuu paitsi karkkeja ja pikkutavaroita myös käskyjä tehdä tiettyjä jouluvalmisteluja.

Jonna Palanteen kalenterin idea on samantapainen.

"En ole kertaakaan ostanut valmista kalenteria kaupasta omille lapsille. Tänä vuonna kalenteri on kaksiosainen. Pussukassa suklaakarkit ja pikkuinen jouluruno. Putkilossa jouluinen värityskuva. Miulla on kaksostytöt, niin molemmat saavat avata kalenterin joka päivä, eikä tule riitaa", Palanne kirjoittaa.

Myös Anna Saarimaan valmistamasta kalenterista tulee loruja, jotka lapset saavat ottaa talteen ja koota lorupusseihin talteen.

"Lapsuudesta muistan palapelikalenterin, jonka luukuista sai paloja", Saarimaa kirjoittaa.

Lapsuutensa joulukalenteria muistelee myös Heli Sipilä: "Paras oli 1960-luvulla pahvista koottava paloasemakalenteri, jossa oli jopa paloauto pyörineen. Heti ostaisin jos jostain löytäisin!"

Myös syötävät kalenterit pitävät pintansa. Kaupan suklaakalenterien lisäksi kalenterin voi joko täyttää itse suklaakonvehdeilla tai ottaa mallia Leena-Lotta Salmisesta:

"Tänä vuonna lasten kanssa leivottiin isille yllärinä piparkakkukalenteri", Salminen kertoo.

Käytännössä kalenteri on vino pino piparkakkuja, jotka on koristeltu numeroin 1–24.