Kansanopistot kouluttavat vuosittain kymmeniätuhansia: "Olemme niemissä ja notkelmissa"
Tätä nykyä yksi iso osa toimintaa ovat maahanmuuttajat.
Marjukka Mörsky (vas.) ja Hanna Maronen sekä koiransa Kikka ja Moja opiskelevat Keski-Pohjanmaan kansanopistossa Kälviällä homekoiraohjaajakoulutuksessa. Kuva: Johannes TervoKun koulutuskenttää on viime vuosina myllerretty, on Suomen Kansanopistoyhdistyksen väki saanut lobata oppilaitostensa puolesta hartiavoimin. Sen ansiosta opistot ovat yhä ammatillisessa koulutuksessa mukana – niissä valmistuu esimerkiksi lastenohjaajia.
Kansanopistoyhdistyksen pääsihteerin Jyrki Ijäksen mielestä opistojen ehdoton valtti on maantiede.
”Olemme turvaamassa vapaata sivistystyötä koko maassa – niemissä ja notkelmissa”, Ijäs kuvailee.
Hänen mukaansa myös työelämän muutoksiin vastaamisessa sekä koko elämän kestävässä oppimisessa olisi kansanopistoillakin tarjottavaa vaikka kuinka – jos sen päälle vain älyttäisiin.
”Aikuiskoulutuksen pitäisi olla valtakunnassa kärkihanke jatkuvasti, nyt se ei sitä ole. Aikuiskoulutustuki on ollut uhattuna, ja työttömien opiskelumahdollisuuksien kartoittaminen karahti siihen, ettei asiaa valmistellut työryhmä päässyt mihinkään yhteiseen tulokseen.”
Ijäs vaatii asioiden ratkaisemiseksi vahvempaa poliittista tahtoa.
”Aikuiskoulutus takaisin agendalle, muuten putoamme elinikäisen oppimisen polulta ja Suomi tyhmistyy”, hän pamauttaa valtiovallan koulutuspolitiikan linjaajiin päin.
Päätoimisia opiskelijoita kansanopistoissa on vuosittain 15 000, ja opiskelijoista valtaosa kuuluu opintotuen piiriin. Kun kaikki lyhytkurssilaiset ja kesäkurssilaiset lasketaan mukaan, määrä nousee yli 90 000:een.
Ijäksen mukaan esimerkiksi kansanopistojen tarjoamat avoimen korkeakoulun opinnot ovat tärkeä osa koulutuskenttää.
”Yliopistotkin ovat pitäneet niitä hyvänä asiana. Kun opiskelijat saavat plakkariin pari approa ja yhden vuoden opinnot, he tietävät paremmin, mitä ja minne oikeasti tahtovat, joten jatkossa he eivät juuri opintojaan keskeytä. Kansanopistojen väylien kautta kulkevista yli 80 prosenttia pääsee haluamaansa koulutukseen. Kysymys ei siis ole välivuodesta”, Ijäs vakuuttaa.
Lisäksi kansanopistot ovat hänestä kätevä paikka esimerkiksi taiteista kiinnostuneiden kokeilla, onko kuvataide tai teatteri heidän juttunsa, eli kannattaako pyrkiä seuraavaksi alan ammatilliseen koulutukseen.
Kansanopistojen kymppiluokilla on Ijäksen mukaan saatu korotettua numeroita parhaimmillaan viitosesta kasiin. Nyt kymppiopetus on vähentynyt, sillä yleinen koulutuspolitiikka on halunnut ohjata peruskoulun päättäviä suoraan ammatilliseen koulutukseen.
Ijäs sanoo, että kansanopistoilla olisi yhä annettavaa esimerkiksi syrjäytymisvaarassa oleville nuorille.
”Olemme alkaneetkin kehittää työpajojen kanssa nuorille tarkoitettua toimintaa: vaihe vaihteelta palaamista opiskeluun ja samalla arvosanojen korottamista.”
Maahanmuuttajakoulutus on tätä nykyä yksi iso osa kansanopistojen toimintaa. Sitä järjestää jo yli puolet opistoista.
”Tähtäimenä on, että kotoutumiskoulutus saisi sadan prosentin valtionosuuden ensi vuoden alusta. Sillä on erittäin suuri merkitys opistoille”, Ijäs kertoo.
Maahantulijat voivat suorittaa kansanopistoissa aikuisenakin peruskoulun, jota tarvitaan taas jatko-opintoihin. Joillakin lähtökohtana on aivan luku- ja kirjoitustaidon oppiminen.
Selviytyäkseen taloudellisesti muutamat opistot ovat jo yhdistyneet, ja liittoutumisia on Ijäksen mukaan varmasti tulossa lisää. Lopettamisetkin ovat uhkana. Muutoksia aiheuttaa sekin, että myös opistojen taustayhteisöjen, kuten järjestöjen, tilanne elää.
”Yhteistyökuvioita on haettu esimerkiksi niin, että jostakin opistosta on tullut toisen sivutoimipiste.”
Taloutta rassaa myös rakennuskanta: se on monessa opistossa kirjavaa ja monelta vuosikymmeneltä.
”Rakennuksia pitäisi voida uusia, mutta tällä hetkellä varat eivät anna myöten. Rahoitusavustuksia ei enää saada, ja vaikka korot ovat matalia, lainaa ei uskalleta ottaa, koska on niin paljon epävarmuustekijöitä, miten eri koulutusratkaisuissa käy”, Ijäs kertoo.
Hän lisää, että opistojen rakennushankkeita on eri puolilla Suomea silti käynnissä nyt puolisen tusinaa.
Sisäoppilaitosmaisuutta Ijäs pitää säilyttämisen arvoisena asiana, kansanopistojen vahvana brändinä.
”Yhteisöpedagogia taipuu monenlaiseen tarpeeseen. Siihen mahtuu virkistyminen ja karjalaiset pidot, yhtä lailla syrjäytymisen ehkäisy kuin huippulahjakkuudetkin.”
Lue myös:
Skepsiksen teilaama kansanopisto on ylpeä "humpuukikursseistaan"
Homekoiria, kiimakoiria ja kaukolämpökoiria – kansanopisto muokkaa koulutusta kysynnän mukaan
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
