Valkoisen kullan tulva – "Maitokiintiöiden säilyttäminen olisi ollut lopulta parempi ratkaisu"

Maaliskuussa 2015 maitokiintiöt poistettiin kaikissa EU:n jäsenmaissa. Jo seuraavana kesänä kiintiöiden vapauttamisesta unioni myönsi puolen miljardin tukipaketin ylituotannon suitsimiseksi. Kuva: Stiina Hovi

Ensin oli maito. Sitten tuli kiintiö.

Ja sitten eräänä päivänä se päätettiin poistaa.

Monille kansalaisille maitokiintiöiden poisto oli vain päivän pikku-uutinen, jonka kohdalla hörpättiin kahvia ja käännettiin sivua.

Eurooppalaisille maitotiloille uutinen oli kuitenkin historiallinen.

Kolmenkymmenen vuoden ajan kiintiöillä oli hillitty ylituotantoa. Pian tuo aika olisi ohi.

Poiston tavoitteena oli helpottaa eurooppalaisen maidon kilpailua vientimarkkinoilla.

Maidosta tulee Euroopan valkoista kultaa, julisti EU:n maataloustutkimusosastoa vetävä Tassos Haniotis.

Kiina ja muut kansainväliset markkinat janoavat eurooppalaista maitoa, säesti EU-komissaari Phil Hogan. Haasteita toki olisi, mutta lopulta kiintiöiden poisto lisäisi kasvua ja työpaikkoja.

Poistopäivä oli päätetty jo kymmenen vuotta aiemmin ja välissä kiintiöitä nostettiinkin.

Tuottajille haluttiin pehmeä lasku.

Silti lähes mikään ei sujunut, kuten odotettiin.

Suuren päivän lähestyessä osa tuottajista nousi barrikadeille.

Brysselissä belgialaistuottajat protestoivat, sillä he pelkäsivät ylituotannon tukkivan markkinat. Roomassa italialaisviljelijät tekivät samoin.

”Italia on heikoilla verrattuna Saksan ja Hollannin tapaisiin maihin, jotka pystyvät tuottamaan maitoa paljon alhaisemmin tuotantokustannuksin”, sanoi eteläitalialainen maidontuottaja Pasquale Bruno The Local -lehdelle.

Myös Suomessa kiintiöiden poisto herätti huolta, vaikka kiintiöiden haitatkin tiedettiin.

Kalliit kiintiöt tekivät maitotilan hankinnan haastavaksi nuorille yrittäjille.

Toisaalta Suomi ei tuottanut maitoa edes maakohtaisen kiintiönsä verran. Mitä se hyötyisi niiden poistosta?

Toisaalla päivää odotettiin innolla.

Hollannin eteläosassa isäntä Toon den Boer katseli laajentamaansa pihattoa. Pian se olisi täynnä lehmiä.

Hänen poikansa Ron saisi aikanaan hoidettavakseen elinvoimaisen maitotilan.

Moni muu hollantilainen maidontuottaja järkeili samoin: kannatti laajentaa, olla valmiina.

Etelä-Hollannin Oirschotissa asuva Cees Beekmans laajensi kiintiöiden poistoa ajatellen jo vuonna 2010.

Hollanti ei ollut odotuksessaan yksin.

Myös Irlannissa maidontuotantoa oli vuosikaudet hillitty mutta vaivoin.

Vuodenvaihteessa Irlanti oli maksanut 69 miljoonaa euroa sakkoa kiintiönsä ylittämisestä.

Koitti maaliskuu 2015 ja kiintiöt poistettiin kaikissa jäsenmaissa yhtä aikaa.

Hollannin uudet navetat täyttyivät lehmistä. Vapautta kesti siellä kuitenkin vain muutaman kuukauden.

Maitokiintiön tilalle tuli nousi pian uusi ongelma: lanta.

Hollannissa asuu yli 500 ihmistä neliökilometrillä. Suomessa vastaava luku on 17. Myös den Boerin ja Beekmansien tilat sijaitsivat taajamakadun varrella.

Hollanti ylitti jatkuvasti sallitut nitraattipäästörajansa, vaikka se oli hakenut niihin poikkeuslupaa ja vienyt lantaa rajojen yli.

Niinpä se alkoi pakon edessä rajoittaa lannan määrää tilakohtaisilla fosforikiintiöillä.

Fosforikiintiöt laskettiin sen mukaan, montako lehmää tilalla oli ennen maitokiintiöiden poistamista, vuonna 2014.

Useissa uusissa navetoissa on nyt väljää. Beekmansilla lypsylehmiä on 20 vähemmän kuin pihattoon mahtuisi.

Kiintiön ylittävästä lehmästä täytyy maksaa 8 000–10 000 euroa.

Samalla maidon hinta on laskenut.

”Maitokiintiöiden poisto nosti tuotantoa huomattavasti. Niiden säilyttäminen olisi ollut lopulta parempi ratkaisu”, Beekmans sanoo ja rapsuttaa mietteliäänä yhtä lehmistään.

Jos hollantilaistiloilla kiristeltiin hampaita, Suomessa tilanne ei ollut juuri parempi.

Kiintiöiden poisto tapahtui mahdollisimman huonoon aikaan Venäjän pakotteiden takia, sanoo Valion edunvalvontajohtaja Ilkka Pohjamo.

”Globaalista ylituotannosta johtuen hyvin kannattavia vaihtoehtoisia markkinoita ei ollut tarjolla.”

Pakotteiden takia Euroopan markkinoille jäänyt maito oli EU:llekin liikaa.

Jo seuraavana kesänä kiintiöiden vapauttamisesta unioni myönsi puolen miljardin tukipaketin ylituotannon suitsimiseksi.

Tavoiteltu vienti EU:n ulkopuolelle kasvoi pakotteista huolimatta.

Nestemaidon kulutus Euroopassa oli laskussa ja interventiovarastot olivat maitojauhoa pullollaan. Sille löydettiin vientiosoitteita Afrikasta.

Mannerten takaa kuului myös soraääniä.

Viidessä vuodessa eurooppalaiset meijerit ovat lähes kolminkertaistaneet maitojauheen viennin Länsi-­Afrikkaan.

Eurooppalaisella maidolla on katastrofaaliset vaikutukset Afrikan paimentolaisille, EU-politiikkaa ruotiva media Politico väitti.

Burkina Fason maidontuottajajärjestön puheenjohtaja Adama Ibrahim Diallo varoitti maaliskuussa, että tuonnilla voi olla vaikutuksia myös alueen turvallisuuteen.

”Paimentolaisten pojista voi tulla jihadisteja – ei vakaumuksesta, vaan siksi ettei töitä ole.”

Diallo puhui aiheesta myös Brysselissä. Hogan vastasi ehdottamalla, että Burkina Faso asettaisi EU:lle tuontitulleja.

Nyt ilmassa leijuu brexitin muotoinen kysymysmerkki: irlantilaiset ovat kasvattaneet maidontuotantoaan vauhdilla, mutta pian ovet sen tärkeimmälle vientimarkkinalle voivat sulkeutua.

Ensi maaliskuu povaa uusia haasteita EU:n maitomarkkinoille. Ylituotantoa maidosta on globaalisti, joten hyvän hinnan saaminen vientimarkkinoilta ei ole helppoa.

”Pehmeä lasku eli kiintiöiden lisääminen ennen niiden poistumista ei onnistunut”, Pohjamo sanoo.

”Lyhyen ajan sisällä EU:n maidontuotanto on kasvanut miljardeilla litroilla, mutta EU:n maidontuottajat eivät ole päässeet hyötymään kasvavista tuotantomääristä taloudellisesti.”