Pitkän linjan metsäkoneurakoisija toivoo pojastaan jatkajaa työlleen

Jouko Inkinen toivoo poikansa Aaron ottavan vähitellen metsäkoneurakoinnin vastuulleen. Kuva: Ilpo Paananen

Marraskuun vähäsateisuus ja kylmennyt sää ovat olleet kovan maan hakkuille suotuisat. Kuva: Ilpo Paananen

Jouko Inkinen sanoo näkkileivänsyöntipaikkansa olevan Polvijärven Martonvaarassa ja työmaista valtaosan naapuri kunnan Juuan alueella. Ensimmäisen motonsa Inkinen hankki 1994 maitotilalleen. Vuotta myöhemmin lähtivät lehmät ja vieraille kelpaamattomat pellot metsitettiin.

Vuoteen 2016 asti sopimusurakointikumppanina oli Harvestia.

"Harvestian myytyä Nurmeksen ja Lieksan sahat siirryin sahojen ostajan Binderholz Nordic Oy:n sopimusurakoitsijaksi", Inkinen kertoo.

Puuta Inkinen korjaa yhdellä ketjulla. Hakkuukoneena on Ponsse Beaver ja ajokoneena Ponsse Winsent. Itse hän viihtyy hakkuukoneen puikoissa vuoropäivinä Juuan Ahmovaarassa perheineen asuvan poikansa Aaron kanssa. Ajokonetta on viimeiset puoli vuotta kuskannut pääosin kenttäsahayrittäjä Petri Huttunen.

"Sahojen varastokentät ovat täynnä puuta ja tällä hetkellä on hakkuissa hiljaisempi vaihe menossa. Mutta uskon, että kun suma selvenee, vauhti kiihtyy taas", Jouko Inkinen arvioi.

Urakoitsijan toiveena olisi, että hakkuutahti olisi mahdollisimman tasainen. Käytäntö on kuitenkin, että välillä on hiljaisempaa ja sitten taas pitäisi painaa yötä päivää.

"Vuosi sitten sahalle menevä puu lähti heti jäljestä. Kerrankin tukkirekka tuli perässä kääntöpaikkaa katsomaan saatuamme vasta hakkuukoneen siirrettyä."

Hakkuilla on vallinnut marraskuun vähäsateisuuden ja ilman kylmenemisen jälkeen vuodenaikaan nähden hyvät hakkuukelit. Inkisten korjuussa on voittopuolisesti päätehakkuut.

"Nyt on tullut hakkuuseen enemmän myös järeämmän puustoluokan harvennuksia. Tukkipuu menee suoraan sahalle ja kuitupuu välityksen kautta sellun keittoon."

Metsäkoneurakointi on Inkisen mukaan nykyisin sitä, että pitäisi melkein asua metsässä. Ei ole siis ihme, jos nuoret eivät ole innokkaita sitoutumaan sellaiseen. Taksoitus on vedetty niin äärilleen, että puuta on saatava liikkeelle ja rahaa on tienattava koneiden ja palkanmaksuun.

"Olenhan minä ajatellut ja vaimolle jutellut, että milloinhan sitä osaisi jättäytyä eläkkeelle. Minulle tämä on terapiaa, sillä ei sitä voi aivan toimettomaksikaan jäädä", urakoitsija tuumii.

Urakoinnin lopettaminen taloudellisesti järkevästi ei onnistu noin vaan. Koneissa on pääomaa kiinni yli puoli miljoonaa

"Helppoahan se olisi, jos olisi vain nyrkeissä kiinni", Inkinen vertaa.

Nykyinen hakkuukone on Inkisen ensimmäinen uutena hankittu. Koneen jälleenmyyntiarvoa ajatellen hakkuukone pitäisi vaihtaa uuteen 5 000–6 000 ajotunnin jälkeen. Uutta konetta saa odottaa vuoden tilauksen jälkeen.

"Jalat kannattaa pitää investoinneissa maassa. Nyt näkee myynnissä melkein uusia käytettyjä koneita, jotka ovat peräisin luotonantajien purkamista rahoituksista", Inkinen sanoo.

Hän on varovaisen toiveikas, että Aaro ottaisi urakoinnin vastuulleen ja jatkaisi hänen työtään.

"Johan tuota pitäisi ottaa. Kalusto on ainakin hyvä", Aaro Inkinen myöntää.

Ammattitaitoisten kuskien saanti huolettaa. Nuoria on koulupenkillä, mutta monet heistä ovat vain kokeilemassa ja lähtevät helpompiin hommiin. Ammattitaitoiset kuskit ovat kysyttyjä ja ajossa. Toinen huolestuttava asia on ilmastonmuutoksesta paasaavat ja heidän vaatimukset kesähakkuiden kieltämiseksi.

"Siinä ei ole mitään järkeä. Jo nyt talvikausi on lyhyt ja jos hakkuita tehtäisiin vain silloin, koneita tarvittaisiin paljon enemmän ja sitten suurimman osan vuodesta ne seisoisivat tyhjän panttina. Myös kuljetuskalusto", Inkinen pohtii.