Uutta dataa sikalasta – isokyröläinen Hyppösen tila pilottina Älysikala-hankkeessa

Älysikala-hankkeen pilottitilan yrittäjä Antti Hyppönen esittelee Atria Suomen kehittämispäällikölle Niina Immoselle, millä lailla jokainen porsas viedään syntymän jälkeen kärryillä erilliseen punnitusvaunuun. Kuva: Arto Takalampi

Atrian lihanhankintayhtiö A-Tuottajissa oli jo pitkään mietitty, että nykytekniikalla pitäisi pystyä keräämään ja analysoimaan tarkempaa ja eläinkohtaista tietoa sian koko elinajalta syntymästä teuraaksi.

Korona matkustusrajoituksineen tuli kuitenkin väliin ja pysäytti siihenastiset kaavailut, sillä Suomessa tähän tiedonkeruuseen ei ollut valmista tekniikkaa. Koronan jälkeen tiedonkeruun toteutustapaa alettiin miettiä uudelleen.

”Mietimme eri vaihtoehtoja ja pääsimme toteuttamaan tämän EIP-hankkeena, koska tässä tehdään täysin uutta ja käytetään uutta teknologiaa. Hankekoordinaattoriksi saimme TTS Oy:n”, sanoo Atria Suomen kehityspäällikkö Niina Immonen.

”Visio meillä on hyvin selvä, ja nyt pyrimme pilotoinnilla selvittämään, kuinka se toteutetaan uutta tekniikkaa käyttämällä ja sujuvasti.”

Välikasvattamossa ja lihasikapuolella on kokeilussa automaattivaakoja, jotka kirjaavat dataa porsaiden kasvusta syntymästä teuraaksi asti. Kuva: Arto Takalampi

Ei ole sattumaa, että Älysikala-hankkeen pilotointi käynnistyy juuri isokyröläiseltä Hyppösen tilalta. Uuden tekniikan hallitsevan Antti Hyppösen kanssa oli aiheesta heitelty ideoita jo aikaisemmin, sillä hän on kiinnostunut kaikesta tuotantonsa kehittämisestä. Tila esimerkiksi siirtyi vapaaporsitukseen Suomen ensimmäisten sikaloiden joukossa vuonna 2019.

Uuden tekniikan kokeilu ja siihen liittyvät käytännön työt alkoivat sikalassa maaliskuussa yhteistyökumppaneiden kanssa teknologiatoimituksilla ja laiteasennuksilla.

”Jotta eläinkohtaisia toimenpiteitä voidaan seurata, jokainen porsas merkitään välittömästi syntymän jälkeen elektronisella korvamerkillä ja punnitaan. Korvamerkki-tägin kautta järjestelmään tallennetaan porsaan syntymäpaino, sukupuoli, emä, ja porsas saa oman henkkarinsa”, Hyppönen esittelee.

Merkintää ja punnitusta varten sikalassa on porsaiden käsittelyvaunu. Myöhemmin tiedot luetaan e-merkistä elektronisella sauvalla ja järjestelmään tallennetaan kaikki lääkitykset.

Välikasvattamossa ja lihasikapuolella on kokeilussa automaattivaakoja, joissa toimii sama tägi, joka kirjaa dataa porsaiden kasvusta syntymästä alkaen. Samoin järjestelmään kirjataan siirrot eri karsinoihin ja muut tehdyt toimenpiteet.

”Tällä kaikella kerätään eläinkohtainen tieto yhteen paikkaan, ja se voidaan yhdistää vielä teurastamolla sen dataan. Sen jälkeen hankekumppanina toimivan Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan asiantuntijat analysoivat elinkaaritietoja”, Immonen esittelee.

Kerättyä eläinkohtaista seurantatietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi selvittämällä, mikä merkitys syntymäpainolla on porsaan kasvuun ja mihin siinä pitää panostaa. Painonseuranta voi paljastaa asioita rehujen soivuudesta ja lääkityksen optimaalisesta pituudesta. Voidaan tarkastella, keskittyvätkö tietyt ongelmat juuri tietyille sioille.

”Kaikki ovat keskeisiä arjen käytännön asioita”, Immonen korostaa.

Punnitusvaunussa jokaisen porsaan syntymäpaino punnitaan ja sen korvaan kiinnitetään elektroninen korvamerkki. Antti Hyppönen esittelee Niina Immoselle, mitä tietoja järjestelmään on tallennettu. Kuva: Arto Takalampi

Periaatteessa kaikki edellinen on yksinkertaista tehdä, mutta käytännön logistiikan toteuttaminen on jo toista, Niina Immonen huomauttaa.

”Kun eläimiä aletaan siirrellä karsinoista ja osastoista toiseen, kaikki siirrot on samanaikaisesti kirjattava ohjelmaan, jotta tiedetään, missä eläimet ovat. Tavoitteena on löytää tapa, millä siirtovaihe ja kaikki muukin saadaan tehtyä kohtuullisella työmäärällä ja järkevästi.”

Hyppösen tähänastisten kokemusten mukaan olennaista onkin saada rutiinit mahdollisimman vähätöisiksi. Jos e-merkkien kiinnittämiseen ja siirtoihin menee päivässä kaksi tuntia ylimääräistä aikaa, se ei pelitä.

Elektroninen korvamerkki on porsaan tietokeskus. Kuva: Arto Takalampi

Käytännössä voidaan tarvita esimerkiksi lisää automatiikkaa kuten automaattilukijoita käytävälle siirtovaiheessa. Yksittäin porsaiden täkääminen on mahdotonta.

”Haastavampaa paikkaa elektroniikalle kuin sikala on vaikea löytää. On pölyä, kosteutta ja kaikesta utelias sika, joka ei ole hetkeäkään paikallaan, tonkii ja pökkii”, Hyppönen naurahtaa.

Immonen korostaa, että näiden asioiden ratkaisemiseksi tarvittiin hanke ja sille ensin pilottitila, jolla on motivaatiota kehittää toimintaa, hakea ratkaisuja ja tehdä tarvittava ylimääräinen harjoittelutyö.