Niitty palautetaan pikku hiljaa entiseen loistoonsa. Kuva: Carolina Husu
Kun lehmät lähtivät, arvokas niitty kasvoi umpeen – nyt sitä palautetaan yhteistyössä monimuotoisuuskeitaaksi
Lampaita ei voitu niityn hoitotöihin ottaa, joten käytössä ovat viikate ja lihasvoima.Hyvinkää
Rainer Salo esittelee Lidlin Laura Kvissbergille niityn hyönteismaailmaa. ”Täällä on mukava kulkea, kumartua tutkimaan ja kokea löytämisen iloa. Ei se parimillinen ötökkä huutele, että täällä olen, se täytyy itse etsiä”, Salo sanoo. Kuva: Carolina HusuLehmäkosken rinneniitty Hyvinkään Kaukasten kylässä ruokki 1960-luvulle saakka Suomen Vanutehtaan karjaa. Sen jälkeen sitä laidunsivat Rintalan tilan eläimet.
1970-luvulla kävi kuten monessa muussakin paikassa: lehmät lähtivät ja avoin niitty alkoi ruohottua ja kasvaa umpeen. Niittykasvit katosivat ja niiden myötä köyhtyi alueen hyönteismaailma.
”Kun kävelin tuon notkon läpi, minua ei näkynyt ollenkaan. Siinä kasvoi miehenkorkuista heinää ja mesiangervoa”, kyläyhdistyksen niittyvastaava Rainer Salo kertoo.
Vuonna 2015 pusikoitumiselle pantiin piste. Kaukasten asukasyhdistys ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin Ketosirkka-hanke alkoivat yhteisvoimin palauttaa niittyä entiseen loistoonsa.
Lepät poistettiin, samoin osa muista varjostavista puista, jotta niitylle lankeaisi enemmän valoa. Maaperää alettiin köyhdyttää niittämällä ja viemällä niittojäte pois alueelta.
Laiduntavat eläimet olisivat viikatetta helpompi ennallistamiskeino, mutta Salo kertoo, ettei lampaita voitu tälle alueella harkita.
Eläinten pito edellyttää aitaamista ja eläimistä huolehtimista. Jos eläinten omistaja ei asu vieressä, se voi olla hankalaa. Alueella on nyt luontopolku, ja aitaaminen haittaisi alueen virkistyskäyttöä.
Ennallistaminen ei ole hätäisen hommaa, Salo korostaa. Monet niittykasvien siemenet muhivat maan siemenpankissa kymmeniäkin vuosia ja nousevat vasta, kun olot ovat niille sopivat.
”15 vuodessa nähdään jo jonkinlainen lopputulos. Ennen sitä on turha hehkuttaa, että tästä tuli nyt tämmöinen.”
Hyvältä niitty kuitenkin jo näyttää. Tuossa liitää paksupääperhosiin kuuluva mustatäplähiipijä. Sinisiipilajeja täällä on nähty kuusi, hopeatäpliä ja heinäperhosia paljon niitäkin.
Niityn julkkis on Suomeen muutama vuosi sitten tullut pyjamalude.
Pyjamalude on paikan pikku julkkis. Kuva: Carolina HusuNyt niityn kunnostamista tukee myös Lidl. Mitä tekemistä kaupalla ja perinnebiotoopilla on keskenään?
”Pölyttäjät ovat ruokakaupalle elintärkeitä, sillä suuri osa ruuantuotannosta on niiden varassa”, Lidlin valikoiman vastuullisuuspäällikkö Laura Kvissberg kertoo.
Suomessa pölyttäjien vähenemistä on vauhdittanut muun muassa laidunnuksen väheneminen, hän muistuttaa. Viimeksi kuluneen 50 vuoden aikana perinnebiotooppien alasta on hävinnyt yli 90 prosenttia.
Siksi Lidl lähti viime vuonna yhteistyöhön Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin kanssa, tukemaan rahallisesti kolmen niityn hoitoa. Kaukasten niitty on niistä yksi.
Kvissberg kehottaa kuluttajia miettimään, miltä oma ruokalautanen näyttäisi, jos pölyttäjät katoaisivat maailmasta.
Kolme neljäsosaa maapallon tärkeimmistä ruokakasveista ja kolmannes satotonneista on vähintään osittain riippuvaisia pölyttäjistä. Ilman pölytystä lautaselta puuttuisivat muun muassa monet marjat, hedelmät ja vihannekset. Pähkinöillä, kahvilla ja suklaallakaan ei enää voisi herkutella.
Kvissbergin mukaan pölyttäjistä huolestuneen kuluttajan kannattaa suosia valinnoissaan luomua ja Reilun kaupan tuoteita.
Ojakellukka houkuttelee pölyttäjiä. Kuva: Carolina HusuSalolla on vielä toive Maaseudun Tulevaisuuden viljelijälukijoille.
”Jokaiselle jää sellaisia pellonkulmauksia, joissa kone ei kunnolla mahdu kääntymään. Olisi todella arvokasta, jos niitä voitaisiin hoitaa pölyttäjäniittyinä. Myös peltoteiden reunukset ovat hyönteisten kannalta tärkeitä alueita.”
Niityn alalaidassa virtaa Lehmäkoski. Kuva: Carolina HusuArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
