Perunan kasvihuoneviljely on vaikea laji: "Tuotanto on kallista ja sisältää paljon riskejä"

Annabelle-perunat vihertävät kauniisti kasvihuoneessa. Ne istutetaan tammikuun lopun ja maaliskuune lopun välisenä aikana. Kuva: Mikael Lundell

Kasvihuone lämpenee uusiutuvalla maalämmöllä. Lämpö kerätään merenpohjalta ja se viedään kasvihuoneelle useamman lämpöpumpun kautta. Kuva: Mikael Lundell

Perunanviljelijä Mikael Lundell Ahvenanmaan Vårdössä on päässyt harvinaisiin hommin: nostamaan kotimaista perunaa huhtikuussa. Muualla Suomessa lähinnä suunnitellaan perunoiden istuttamista, mutta Lundell pani mukulat maahan 20.1.–20.3. välisenä aikana.

Nyt myynnissä olevat Annabelle-perunat ovat kasvaneet kasvihuoneessa. Perunoiden on Lundellin mielestä oltava hyvän näköisiä, hyvän makuisia ja mieluimmin tasakokoisia.

"Ja se on haaste kasvihuoneessa."

Yhteensä Lundellilla on perunaa kasvamassa 15 000 neliömetrillä. Sadoksi odotetaan 30 tonnia.

Kotimaisia perunoita on siis tarjolla sekä pääsiäiseksi että vapuksi: Lundellin mukaan vappu on sesonkina parempi, sillä hinta on jo ehtinyt laskea ja menekki parempi.

"Minun saamani kilohinta ilman arvonlisäveroa on ensin 16 euroa ja laskee vähitellen 3 euroon. Keskihinta on noin 7 euroa kilolta."

Isoja määriä kalliita varhaisperunoita ei mahdu markkinoille, Lundell kertoo. Siksi viljelyä on kehitetty varovaisesti.

"Markkina on todella rajoitettu näillä korkeilla hinnoilla. Tuotanto on kallista ja sisältää paljon riskejä."

Kasvihuoneperunat nostetaan aprillipäivän ja kesäkuun ensimmäisen välisenä aikana.

Annabelle on uudehko perunalajike, mutta se on noussut nopeasti kuluttajien suosioon. Lajiketta kuvataan melko haastavaksi viljeltäväksi.

Perunan muoto on pitkänomainen. Pitkänomaiset mukulat ovat lajittelussa pyöreitä hankalampia, ja Annabellekin saattaa lajittelussa tukkia seuloja, siemenperunoita myyvän HZPC Kantaperunan sivuilla kerrotaan.

Annabelle kestää kuitenkin rajuakin lajittelua ilman laatuvirheitä. Sen makua kuvaillaan miedon kermaiseksi ja maltoa vahvan keltaiseksi. Lajike on hyvä yleisperuna mutta ei sovellu muusiksi.

Varhaisperunoista tutuin lajike on Timo. Se tuli markkinoille vuonna 1975.

Muita lajikkeita ovat uusi tuttavuus Jussi, Solist ja 1930-luvulla kehitetty klassikko, Siikli.

Kotiviljelijä voi paikkakunnasta riippuen nyt joko idättää tai istuttaa perunoita. Istutus onnistuu heti, kun maa on kuivunut muokkauskuntoon.

Peruna idätetään ohuena kerroksena valoisassa paikassa, jossa lämpötila on 8–12 astetta. Valo pitää idut lyhyinä ja tukevina, Perunantutkimuslaitos kertoo. Pimeässä perunan iduista tulee usein pitkiä mutta hauraita.

Mitä korkeampi lämpötila on, sitä enemmän tarvitaan valoa. Ulkotila on hyvä idätyspaikka, koska yöaikainen viileys jarruttaa itujen pituuskasvua.

Ulos siirretyt perunat on syytä suojata yöpakkasilta, jos lämpötilan ennustetaan putoavan usean tunnin ajaksi selvästi alle viiden pakkasasteen.

Perunan istutus alkaa maan muokkauksella. Muokkaus on tehtävä ainakin 15 sentin syvyyteen niin, että irtonaisesta maasta saa muokattua penkin. Istutusvaot vedetään 75 sentin välein. Lannoitteet voi ripotella vakoon.

Perunoiden välimatkaksi suositellaan 25–35 senttiä. Istutuksen jälkeen niiden päälle kerätään maata penkiksi noin viiden sentin paksuudelta.

Vaikka viileä maa ei perunaa haittaa, se vioittuu herkästi pienestäkin yöhallasta. Hallayöt voivat jatkua vielä kesäkuun alkuun joten perunapenkit kannattaa suojata siihen asti harsoilla.