EU-komissio tarkoitti green dealillä varmasti hyvää, mutta käytettyä autoa en puheenjohtajalta enkä avainkomissaareilta ehkä ostaisi
Bryssel kosiskelee äkämystyneitä viljelijöitä vaalitempuilla. Vaikuttavat korjausliikkeet olisi voitu tehdä ajat sitten.München
Saksalainen Ursula von der Leyen tuntuu tekevän kaikkensa, että hänet valitaan myös tulevan EU-komission puheenjohtajaksi. Kuva: Christian Marquardt / LehtikuvaEU:n komissio julkisti kunnianhimoisen vihreän kehityksen ohjelmansa (green deal) joulukuussa 2019. Silloin maailmassa ei ollut mitään tärkeämpää eikä hienompaa.
Eikä huomio ole pelkästään kyyninen.
Ilmastonmuutos ja luontokato ovat ihmiskunnan suurimpia haasteita. Green dealillä yritetään vastata molempiin. Maatalouden ympäristö- ja ilmastotalkoot nimettiin osana vihreän kehityksen ohjelmaa pellolta pöytään strategiaksi (farm to fork).
Brysselin lainsäädäntökoneisto on jauhanut kiitettävään tahtiin lakipaketteja, joilla luontokatoa ja ilmastonmuutosta pyritään jarruttamaan. Viimeiset neljä vuotta meille on todistettu, että pykälät, niiden edellyttämät toimenpiteet ja toimenpiteiden pilkuntarkka valvonta ovat välttämättömiä.
Alusta lähtien oli selvää, että kaikki eivät tätä vihreää vyörytystä allekirjoita. Suuri enemmistö tuntui silti hyväksyvän sen perusajatuksen, että kaikille käy huonosti, jos mitään ei tehdä. Näin myös maataloudessa.
Konsensus mureni kuitenkin nopeasti.
Esitykset uusista ilmasto- ja ympäristöpykälistä laadittiin yksisilmäisesti. Kielteisiä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia ylenkatsottiin. Kansallisia erityispiirteitä ei otettu riittävästi huomioon.
Alusta lähtien oli selvää, että kaikki eivät vihreää vyörytystä allekirjoita.
Edunvalvojat ja jäsenmaiden edustajat kävivät ahkerasti kertomassa Brysselin lainvalmistelijoille ja -säätäjille, että korjausliikkeitä tarvitaan. Jos niitä ei tule, eurooppalaisten päre palaa.
Varoituksia ei kuunneltu. Nyt kaduilla palavat eurooppalaisten maataloustuottajien traktorinrenkaat ja heinäpaalit. Myös muilla aloilla jurnutetaan.
EU:n komissio yrittää hätäisesti katkaista joitain yhteisen cap-maatalouspolitiikan ja vihreän kehityksen ohjelman välisiä kytkentöjä.
Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ei hehkuta green dealiä, vaan tanssii sen pillin mukaan, jossa on kovin ääni ja jonka kuunteleminen varmistaa hänen valintansa myös seuraavan komission puheenjohtajaksi.
Nyt toimitaan, koska EU-vaaleihin on aikaa vajaat kolme kuukautta.
Valitettavasti komission viime hetken lepyttely-yritykset tuskin konkreettisesti helpottavat eurooppalaisten viljelijöiden ahdinkoa, mutta niiden vesittävä vaikutus ilmastonmuutoksen torjumiseen voi olla tuntuva.
Vähintään yhtä valitettavaa on, että vaalitemppuilu nakertaa komission ja koko EU:n lainsäädäntökoneiston uskottavuutta. Ja mikä pahinta, vaikutus EU-vaalien tulokseenkaan ei välttämättä ole se, mitä toivotaan.
Komissio tarkoitti 2019 käynnistetyllä vihreän kehityksen ohjelmallaan taatusti hyvää. Juuri nyt tuntuu siltä, että ainakaan minä en ostaisi komission nykyiseltä ja todennäköiseltä tulevalta puheenjohtajalta enkä green dealiä edistäneiltä avainkomissaareilta käytettyä autoa.
Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden Eurooppa-kirjeenvaihtaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat









