Maatalous ansaitsee muutakin kuin huolipuhetta

Tilojen määrä on vähentynyt kiihtyvällä tahdilla, mutta tuotannon määrä ei ole juuri muuttunut. Rakennemuutos on ollut viime vuosikymmeninä kovaa, ja kannattavuuskin on vaihdellut. Tällä hetkellä yli puolet viljelijöistä pitää taloustilannettaan kuitenkin vähintään melko hyvänä. Kuvituskuva. Kuva: Tapio Vesterinen

Puheet maatalouden heikosta kannattavuudesta ovat jatkuneet vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Viime vuonna keskustelu kuumeni entisestään sen jälkeen, kun Venäjän Ukrainaa vastaan käynnistämä sota sai tuotantopanosten hinnat karkaamaan ennätyskorkeiksi. Lisäksi taustalla on useita tavanomaista heikompia satovuosia, jotka ovat osaltaan syöneet tilojen puskureita talouden heilahteluita vastaan.

Tuottajajärjestöjen mukaan maataloustukien maksuaikataulujen muutos on ajanut osan tiloista entistäkin suurempiin vaikeuksiin. Tilanne on hankala varsinkin monella isoja investointeja tehneellä nuorella viljelijällä. Koko tähänastisen EU-ajan merkittävä osa viljelijätukien ennakoista on maksettu loka–marraskuussa, ja tilojen korkotukilainojen lyhennykset on ajoitettu samaan ajankohtaan. Tänä vuonna käynnistynyt uusi cap-kausi kuitenkin pakotti hallinnon siirtämään tukiennakoiden maksua totuttua myöhemmäksi, sillä uudessa järjestelmässä tukien maksuperusteet ovat riittävässä, EU:n hyväksymissä määrin selvillä vasta joulukuussa.

Ruokavirasto tiedotti uudesta maksuaikataulusta viime vuoden lokakuussa. Samassa yhteydessä silloinen maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen (kesk.) kertoi kutsuneensa maatiloja rahoittaneet pankit keskustelemaan maatilojen maksuvalmiutta tukevista toimista muutoksen yhteydessä. (MT 10.10.2022)

Vielä kesällä pankit esittivät huolensa siitä, että lainojen maksuaikatauluja koskevia yhteydenottoja viljelijöiltä on tullut varsin vähän (MT 17.6.). Toisaalta MT:n haastatteleman OP-ryhmän maa- ja metsätalouspalveluiden johtajan Teppo Pölläsen mukaan ylipäätäänkin kyselyitä luottojen maksuohjelmien muutoksista oli tullut huomattavasti vähemmän, mitä julkisuudessa käydystä keskustelusta olisi ollut pääteltävissä. Samaa toteaa OP-ryhmän pääjohtaja Timo Ritakallio tämän lehden haastattelussa.

MT:n tuoreen viljelijäkyselyn mukaan 14 prosentilla tiloista onkin ollut tarvetta neuvotella rahoittajapankkinsa kanssa lainan maksuaikataulusta, ja vain kolmella prosentilla kaikista tiloista pankki ei ole kyselyn mukaan suostunut muutoksiin. (MT 1.12.) Myös viljelijät itse arvioivat oman taloustilanteensa tällä hetkellä aiempaa valoisammaksi, ja selvästi yli puolet pitävät omaa tilannettaan vähintään melko hyvänä (MT 29.11.).

MTK:n maatalousjohtaja Johan Åberg toteaakin, että tilat jakautuvat yhä selkeämmin hyvin ja huonosti pärjääviin. Huono uutinen on, että noin 9000 suomalaista tilaa on huomattavissa vaikeuksissa. Näiden joukossa on myös joukko paljon investoineita suuria aktiivitiloja, jotka ovat investoineet paljon ja ajautuneet ongelmiin muun muassa korkojen nousun seurauksena.

Yksi selittävä tekijä Åbergin mukaan mukaan on viljelijän yrittäjäosaaminen: osaako hallita riskejä tai onko investoinut oikeassa mitassa ja oikeaan aikaan. (MT 8.12.) Yhä selvempää on, että maatalous on vaativaa yritystoimintaa, ei vain elämäntapa.

Kotimaisen maataloustuotannon kannalta ei ole yhdentekevää, miten maataloudesta puhutaan. Viime vuonna maataloustuotannosta luopui lähes 1 150 tilaa, mikä on hieman aiempia vuosia enemmän. (MT 1.12.) Yhtenä syynä on viljelijöiden ikärakenne ja sukupolvenvaihdosten liian vähäinen määrä. EU:n komissio ei ole turhaan asettanut yhdeksi nykyisen cap-kauden tavoitteista sukupolvenvaihdosten määrän kasvattamisen houkuttelemalla nuoria alalle.

Vuosia jatkuneen perin juurin synkän talouspuheen vuoksi ei ole ihme, että harva nuori haluaa jatkaa maatalouden harjoittamista. Jos maatalouden halutaan olevan myös tulevaisuuden alan, sellainen kuva pitäisi tulla myös sitä koskevista puheista.