Laivallinen luomurehua on rehufirmalle iso riski – "Jo nyt kontteja joudutaan palauttamaan salmonellan takia"

Osa toimijoista pienentää salmonellasta aiheutuvaa riskiä tuomalla maahan vain pieniä luomurehueriä kerrallaan. Osa selättää riskin siten, ettei luomurehujen raaka-aineita tuoda Suomeen lainkaan. Kuva: Jukka Pasonen

Suomessa nollatoleranssi salmonellan suhteen on ylpeyden aihe. Luomussa puhtaan tuotannon kulmakivestä uhkaa kuitenkin tulla riippakivi: Salmonellaa pitäisi luomurehuistakin torjua, mutta sallittuja käsittelyaineita ei ole.

”Tässä on Suomen kansallisen lainsäädännön ja EU-lainsäädännön ristiriita”, sanoo Elintarviketurvallisuus­virasto Eviran ylitarkastaja Tiina O’Toole.

Jos tavanomaisessa tuotannossa rehuraaka-aineesta löydetään salmonellaa, toimija voi tuhota sen käsittelemällä erän joko kemiallisesti tai kuumentamalla. Sen jälkeen rehusta otetaan uudet näytteet. Vasta kun rehu on todettu puhtaaksi, se voidaan ottaa käyttöön.

Tehokas kuumennus olisi luomussa ainoa hyväksytty tapa nitistää salmonella, mutta käytännössä sen toteutus on vaikeaa ja käyttö tyrmätään usein liian kalliina vaihtoehtona. Erityisen riskialttiita ovat valkuaisrehut. Niitä Suomessa tarvitaan enemmän kuin itse tuotetaan – ja niissä salmonella viihtyy.

Luomurehujen valikoima on viime vuosina parantunut, kertoo Luomuliiton toiminnanjohtaja Elisa Niemi. Luomurehuvalkuaisen saa­ta­vuus ja hinta ovat kuitenkin edelleen haasteita tuotannon kasvattamisessa. ”Tuottajahinnan pitää olla tarpeeksi hyvä, että tuotantoon kannattaa lähteä”, Niemi pohtii.

Hankkijan Kotkan tehtaalla aloitettiin luomurehuntuotanto neljä vuotta sitten. Tahti on vankasti ylöspäin: vuosittainen kasvu luomunaudanrehussa on lähes 30 prosentin luokkaa. ”Olemme itsekin yllättyneitä positiivisesta kehityksestä”, virkkoo tehdaspäällikkö Arto Ahtiainen.

Tehtaalla käytetään paljon kotimaisia raaka-aineita, mutta valkuaisrehuista suuri osa on tuotava ulkomailta. Eniten tehtaalle tuodaan luomurapsipuristetta, toiseksi eniten luomusoijapuristetta.

”Kotimaisen luomuvalkuaisen viljely on hieno juttu, mutta se ei ratkaise koko ongelmaa. En usko, että kotimaista tuotantoa voidaan lisätä niin paljon, että tuontitarve poistuisi”, Ahtiainen sanoo.

Nyt rehua tuodaan Kotkan tehtaille 20–25 tonnin konteissa. Isompaan ei tehtaalla uskalleta siirtyä: Jo nyt yhtiö on joutunut palauttamaan yksittäisiä kontteja toimittajalle salmonellan takia. Laivalastillinen luomuraaka-ainetta kasvattaisi taloudellista riskiä yli kipurajan.

”Siinä on tuotannon kipupiste”, Ahtiainen linjaa. ”Tuomme sellaista raaka-ainetta, mitä ei kotimaasta saa, mutta se on hyvin kallista. Mieluusti toisimme isompia eriä, mutta salmonella-asia pitää ensin saada kuntoon.”

Pienten erien kuljetus voi näkyä paitsi lopputuotteen hinnassa, myös sen saatavuudessa. ”Jos luomua halutaan lisätä, pitää olla myös eväitä kotimaisen tarjonnan kasvattamiseksi. Hinnan on oltava sellainen, että kuluttajalla on mahdollisuus valita luomu.”