Rotusonnien huutokauppa löi ennätyksiä – lypsykarjan määrä Suomessa vähenee ja emolehmien osuus kasvaa

Kuva: Kimmo Haimi

Hereford-sonni katselee kehästä yleisöä leppoisan oloisena.

Se ei ehkä tajua olevansa huomion keskipisteenä.

”Viisi-yksi! Ensimmäinen, toinen ja kolmas!” Meklarin nuija pamahtaa pöytään ja huutajan kasvoille leviää helpottunut hymy.

Täällä Tammelassa kasvava kiinnostus rotukarjaa kohtaan näkyy. Huutokaupassa sonneja myytiin HKScanin puhdasrotukasvattamon historian ennätysmäärä. 46 sonnia vaihtoi omistajaa.

Myös Atrian huutokaupassa Jalasjärvellä rikottiin ennätyksiä. Sekä myyntimäärät että hinnat nousivat ylöspäin. Angus-sonni Männistön Päällikkö oli Atrian huutokaupan kuningas 6 500 euron myyntihinnallaan.

2000-luvun alusta emolehmien määrä on Suomessa yli tuplaantunut. Vuonna 2018 niitä oli reilut 60 000.

Useimpien muiden tuotantoeläinten määrä kehittyy päinvastaiseen suuntaan.

Joku luopuva lypsykarjatilallinen harkinnee nytkin, voisiko tyhjenevää navettaa asuttaa tulevaisuudessa pihvikarja.

Lauantain huutokauppapäivä oli historiallisen lämmin. Sonnipojat pidetään reippaina suihkuttamalla niitä vesiletkulla.

Aurinkoinen sää on HKScanille kuin valonpilkahdus myrskyisän talven jälkeen. Takana on entisen toimitusjohtajan irtisanominen ja roimasti tappiollinen liiketulos.

Helmikuussa yhtiö alensi nuoren naudan lihan hintaa kymmenellä sentillä kilolta.

Rotukarjan osuus on nyt 15–18 prosentin luokkaa, arvioi HKScanin Suomen eläintenhankinnasta vastaava johtaja Olli Paakkala.

Paakkalan avajaispuheessa korostuvat haasteet, mutta myös toivo.

Yhtiön rotukarja 2025 -ohjelman tavoitteena on lisätä emolehmien määrää 3 200:lla. Pääsemme tavoitteeseen, hän kertoo. HKScan myy ja markkinoi rotukarjan lihaa Tamminen-brändin alla.

Myös Atrialla on oma emolehmä 2020 -hankkeensa. Atria lanseerasi helmikuussa kokonaisen rotukarjan jauheliha -tuoteperheen.

Ravintoloissa kotimaisuus voi tulevaisuudessa korostua entisestään, kun pihvin alkuperästä kertominen tämän viikon alussa muuttui pakolliseksi.

Suomen eläinaines on kansainvälistä tasoa - Juhani Numminen

Juhani Numminen sai idean huutokauppaan kierrellessään ulkomailla. ”Pohjois-Amerikan huutokaupoista vanhimmilla oli 100-vuotiset perinteet. Ajattelin, että kyllä meillekin tuollainen tarvitaan.” Kuva: Kimmo Haimi

Tänä keväänä huutokaupassa ovat edustettuina pääroduista angukset, herefordit, simmentalit ja charolaiset.

Sonnit on valittu puhdasrotukasvattamolle toimitetuista sonneista, jotka ovat peräisin noin 30 jalostavalta tilalta. Ne ovat olleet talven tarkkailujaksolla, jossa seurataan niiden kasvua, luonnetta ja rakennetta.

Koska kaikki sonnit varttuvat samanlaisissa kasvuolosuhteissa, niitä on helppo verrata keskenään.

Moni ostaja on valinnut suosikkinsa jo ennalta.

”Jos tila esimerkiksi myy lihaa suoramyyntinä, sonneissa varmasti kiinnostaa iso selkälihas ja lihan marmoroitumisaste”, pohtii HKScanin naudanlihantuotannon asiantuntija Maarit Viljakainen.

Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta! Runa-Britt Willberg tuulettaa saatuaan haluamansa sonnin, takana numeroa näyttää Thomas Willberg. Olli Eräpuro (oikealla), Sara Wiberg ja Petra Kiuru onnittelevat. Kuva: Kimmo Haimi

Meklarin nuijaa pitelee tapahtuman isä, hötkyilemätön Juhani Numminen.

Nyt on menossa 17. huutokauppakerta.

Amerikan meiningistä uupuu meklarille ominainen tiivis pajatus. Nummisen tahti on hillitty. Käsittelyyn tottuneet sonnitkaan eivät näytä mistään hätkähtävän. Pajatustakin on kokeiltu, Numminen kertoo. ”Taitavat sonnihuutajatkin haluta rauhallisempaa meininkiä.”

Sonnien alin lähtöhinta on 3500 euroa. Huippujen kohdalla summat nousevat nopeasti. Keskiverrot eivät kiinnosta ketään.

”Suomen eläinaines on kansainvälistä tasoa. Sitä pitäisi pystyä hyödyntämään: ulkomaisia huutajia tarvittaisiin”, Numminen virkkoo.

Vöyriläinen Leif Bäck tutustumassa etukäteen huutokaupattaviin sonneihin. Kuva: Kimmo Haimi

Kunnon huutokisa saadaan aikaan KB Pepsi Cr -herefordista. Pahvilaput vilkkuvat ja sonnin hinta nousee lopulta 5 500 euroon.

”Sukutekijät ja jalostusarvot ratkaisivat”, kertoo sen itselleen huutanut Ari Ahdesalo.

Emolehmätilaa Tammelassa pyörittävä Ahdesalo on kokenut huutokauppojen kävijä ja tietää tarkkaan, mitä on etsimässä.

Kun sopiva sitten löytyy, ei huudoissa hevin luovuteta. ”Täällä oli kaksi sonnia, jotka kelpuutin.”

Pepsin kasvattaja, salolainen Virpi Jensen pokkasi viime vuonna huutokaupassa kasvattajapalkinnon. Sonninsa suosion salaisuudeksi Jensen epäilee sen isää, joka oli alkio­sonni.

”Keskihinta on todella hyvä tänä vuonna”, hän kehuu. Anguksien keskihinta nousi ylimmäksi, 4 190 euroon. Mikä anguksissa viehättää?

”Sen poikima-ominaisuudet ovat hyvät. Anguksia käytetään sekä puhdas- että risteytyskarjoissa”, Jensen perustelee.

Pisimmältä sonnihuutokauppaan on saapunut suomussalmelainen Leo Juntunen.

Juntusen kotitilalta löytyy sekä poroja että emolehmiä. Hän on paikalla tunnelmoimassa ja tapaamassa tuttuja.

”Viime vuonna ostin huutokaupan kalleimman sonnin ja kyllä olen ollut tyytyväinen. Sillä on jo 17 jälkeläistä. Ei kaduta yhtään – ja kuka se nyt tunnustaisi, vaikka kaduttaisikin!”