Onko “isältä pojalle” -malli maataloudessa tulossa tiensä päähän?

Suomalaisen maatalouden suurin ongelma ei ehkä enää ole vain se, kuinka monta nuorta viljelijää alalle saadaan. Yhä useammin kysymys on siitä, löytyykö maatilalle jatkajaa lainkaan.

Pellervon taloustutkimuksen PTT:n tuore selvitys arvioi, että maatalouden omistajanvaihdoksia pitäisi tarkastella nykyistä laajemmin kokonaisuutena, jossa huomioidaan yhtä aikaa alalle tulo, maataloudesta luopuminen ja tuotantoresurssien siirtyminen uusille yrittäjille.

Raportin mukaan kaikille maatiloille ei enää löydy jatkajaa perheen sisältä, eikä aina myöskään sen ulkopuolelta. Tämä voi johtaa tuotannon asteittaiseen alasajoon, pellon vuokraamiseen tai tilan poistumiseen aktiivisesta maataloustuotannosta.

”Omistajanvaihdosten onnistuminen riippuu ennen kaikkea siitä, kuinka tehokkaasti tuotantoresurssit siirtyvät aktiiviseen käyttöön uusille yrittäjille, eikä pelkästään uusien yrittäjien lukumäärästä”, sanoo PTT:n maatalousekonomisti Pekka Kinnunen tiedotteessa.

Tutkijoiden mukaan suomalaisen maatalouden uusiutumista vaikeuttavat erityisesti korkeat investointi- ja rahoitustarpeet, maatalousmaan heikko saatavuus sekä alan kannattavuusongelmat. Samalla viljelijäväestö ikääntyy nopeasti.

Yli 65-vuotiaiden viljelijöiden määrä on lähes kaksinkertaistunut 2000-luvulla, kun taas nuorten viljelijöiden osuus on pienentynyt. Alle 40-vuotiaiden osuus kaikista viljelijöistä oli viime vuonna enää noin 13 prosenttia.

Raportti nostaa esiin myös poliittisesti herkän kysymyksen: nykyinen tukijärjestelmä voi osin hidastaa sukupolvenvaihdoksia. Selvityksen mukaan mahdollisuus saada samaan aikaan maataloustukia ja vanhuuseläkettä voi kannustaa pitämään pellot omassa hallinnassa aktiivisen tuotannon sijaan.

Tutkijat arvioivat, että tulevaisuudessa perinteinen sukupolvenvaihdos ei yksin riitä ratkaisemaan maatalouden jatkuvuutta. Raportissa nostetaan esiin vaihtoehtoisia malleja, kuten vaiheittaiset omistussiirrot, osakeyhtiömuotoiset maatilat, yhteisyritykset sekä peltojen leasing- ja vuokrausratkaisut.

Selvityksessä viitataan myös Britannian malleihin, joissa maanomistajia ja uusia viljelijöitä pyritään yhdistämään erillisillä ”land matching service” -palveluilla.

PTT:n vanhemman maatalousekonomistin Päivi Kujalan mukaan maatalouden uusiutuminen ei ratkea pelkästään tukipolitiikalla.

”Suomalaisen maatalouden pitää uudistua viljelijäväestön ikääntyessä ja tilarakenteen muuttuessa. Se edellyttää, että omistajanvaihdokset tapahtuvat sujuvasti ja tuotantoresurssit siirtyvät uusille yrittäjille”, Kujala sanoo tiedotteessa.

Raportin mukaan, jos maatalouden rakennemuutos jatkuu nykyiseen tahtiin, noin puolet nykyisistä maatiloista jatkaisi tuotantoa vielä vuonna 2050. Samalla yksittäisten omistajanvaihdosten merkitys kasvaa, koska tuotanto ja pellot keskittyvät yhä harvemmille ja suuremmille tiloille.

Raportti: Maatalouden uusiutumisen ja omistajanvaihdosten edistäminen