Markkinat sanelevat sen, mitä pelloilla kasvaa – kasvinviljely monipuolistuu, jos tuotannolle on ostajia

Kumina on vanha viljelykasvi. Suomesta tuli kuminanviljelyn suurmaa tosin vasta parina viime vuosikymmenenä, ponnekkaan työn tuloksena. Kuva: Jukka Pasonen

Maailman elintarviketuotanto nojaa vain yhdeksään tärkeimpään kasvilajiin. Vehnä, riisi ja maissi tuottavat lähes 60 prosenttia ihmiskunnan kuluttamasta kasviproteiinista.

YK:n maatalous- ja elintarvikejärjestö FAO katsookin tuoreessa kannanotossaan elintarviketuotannon olevan liian kapealla pohjalla.

Jo vuosien ajan niin EU:ssa kuin Suomessakin on pyritty nostamaan valkuaiskasviomavaraisuutta. Suomessa näkökulmina ovat olleet myös viljelijöiden valintamahdollisuuksien parantaminen sekä satoa ja maan kasvukuntoa ylläpitävät viljelykierrot.

Ilman toimivia markkinoita uusia viljelykasveja on mahdotonta tuoda laajamittaisesti viljelyyn.

Härkäpapualaa on pystytty kasvattamaan rehukäytöllä, mikä on luonut mahdollisuuksia myös sen yleistymiseen elintarvikekäytössä. Kuminasta puolestaan on tullut varteenotettava vaihtoehto viljalle parissa vuosikymmenessä luotujen vientimarkkinoiden ansiosta.

FAO:n mukaan suurin riski viljelykasvikirjon kapeudesta on geeniperimän kapeutuminen, kun jalostetut kasvilajikkeet ovat korvanneet valtaosaltaan maatiaislajikkeet.

Kun geeniperimä on kapea, uusien tuholaisia ja kasvitauteja tai vaikkapa kuivuutta kestävien lajikkeiden jalostamisen käy yhä vaikeammaksi. Se taas on iso riski maailman elintarvikehuollolle, FAO katsoo.

Mitä asialle voi tehdä käytännössä?

Viljelykasvikirjon monipuolistamisen tarpeeseen pyritään vastaamaan kahdessa Luonnonvarakeskuksen (Luke) hankkeessa. Niistä Future Crops pureutuu kasvilajikirjoon yleisesti, ScenoProtin näkökulmana on valkuaisomavaraisuuden nostaminen ja valkuaiskasvivalikoiman monipuolistaminen.

Uuden kasvin tuominen viljelyyn ainakaan laajassa mitassa ei ole yksinkertaista. Uuden kasvilajin tuonti markkinoille kaatuu helposti siihen, ettei sadolle ole ostajaa.

Ainakaan kuluttajien kiinnostuksen puutteeseen aikeiden ei tarvitsisi kaatua, osoittaa elintarvikealan asiantuntijayrityksen Makeryn ScenoProt-hankkeelle viime vuonna tekemä selvitys. Sen mukaan kuluttajat olisivat halukkaita suosimaan kotimaisia tuotteita ja kotimaisiin raaka-aineisiin perustuvaa kasvispainotteista ruokavaliota.

Tarvittaisiin siis paitsi raaka-aineiden tuotantoa myös tuotekehitystä ja jalostusta sekä yritystoimintaa niiden ympärille.

Monen kotimaisen yrityksen valmistama kasvisruokavaihtoehto valmistetaan silti ulkomaisesta raaka-aineesta. Esimerkiksi nyhtökaurassa käytetty kauraproteiini tuodaan ulkomailta.

Kauraproteiini saadaan erotettua jyvästä omaksi jakeekseen ja uuden elintarvikkeen raaka-aineeksi fraktiointiteknologian avulla. Suomessa kauraproteiinia pystyy fraktioimaan Suomessa Fazer, joka käyttää fraktiointiin VTT:n kehittämää teknologiaa.

Uusien teknologioiden käyttöönotosta on käyty paljon keskustelua muun muassa yritysten ja ministeriöiden kanssa, toteaa ScenoProt-hankkeen johtaja, erikoistutkija Anne Pihlanto Lukesta.

Hänen mukaansa yritysten näkökulmasta suuri ongelma on kotimaisten markkinoiden pienuus. Se on jarruttanut kiinnostusta hankkia esimerkiksi juuri fraktiointiteknologiaa.

Pihlanto kuitenkin muistuttaa, ettei uusienkaan elintarvikkeiden valmistukseen aina vaadita meiltä puuttuvia menetelmiä.

Esimerkiksi Fazerin Yosa-tuoteperheeseen kuuluu fermentoimalla valmistettuja jugurtin kaltaisia välipaloja sekä ruuanlaittotuotteita.

Juttua muokattu 6.3. klo 14.00: Suomessa fraktiointiteknologia on käytössä Fazerilla.