Pellon kasvukunnon kohentaminen vaati aikaa – tulokset näkyvät muutamassa vuodessa

Kuva: Jukka Pasonen

Peltolohkojen kasvukunnon parantaminen on hidasta ja monimutkaista työtä, joka vaatii pitkäjänteisyyttä.

"Ensin pitää selvittää, mikä ja miksi kyseisellä lohkolla on pielessä. Seuraavaksi aletaan testata erilaisia keinoja ja katsotaan, toimivatko ne", sanoo Ruralia-instituutin yliopistotutkija Tuomas J. Mattila. "Työ kuitenkin kannattaa, sillä tuloksia saavutetaan muutamassa vuodessa."

Mattila on yksi Ruralia-instituutin maan kasvukunnon kehittämistä käsitelleen tutkimuksen tekijöistä. Tutkimuksessa oli mukana kahdeksan tilaa ja kultakin yksi huonokuntoinen lohko. Verranteina käytettiin hyväkasvuisia lohkoja.

Tilat sijaitsevat Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaalta. Hoitotoimet tehtiin tilojen omalla kustannuksella ja kalustolla sekä vallitsevien tukiehtojen mukaisesti.

Vaikka tutkimus käsittelee vain kahdeksaa lohkoa, Mattilan mukaan tutkimus esittelee "hyvän kattauksen erilaisia ongelmia".

"Puuttuu oikeastaan vain tietynlaiset hiesu- ja hiuemaat, joita on lähinnä Uudellamaalla ja Keski-Suomessa."

Koetulokset käsittävät vuodet 2015–2017. Tutkimuksen taustalla on OSMO - Osaamista ja työkaluja resurssitehokkaaseen maan kasvukunnon hoitoon yhteistyöllä -hanke.

Myöhemmin keväällä ilmestyy toinen raportti, joka vertaa lohkojen tilannetta vuodesta 2015 vuoteen 2018.

"Erilaiset salaojituksen häiriöt olivat todella yleisiä, vaikka tutkimuslohkot yritettiin valita niin, ettei tällaisia ongelmia olisi. Pulmana oli, ettei ongelmia tiedetty etukäteen", Mattila kertoo.

Satakunnan vähämultaiset hietamaat olivat toinen ratkomaton ongelma.

"Niiden multavuus on alhainen mutta fosforiluvut korkeat johtuen perunan, sokerijuurikkaan ja vihannesten viljelyhistoriasta ja siitä, että näitä kasveja viljellään jatkuvasti intensiivisesti."

Multavuuden nosto on vaikeaa, koska ympäristökorvauksen fosforirajat rajoittavat orgaanisten aineiden tuontia pellolle mutta samalla pellon toimivuuden ja kasvukunnon kannalta multavuutta pitäisi nostaa.

Tutkimuksessa ilmeni, että peltomaan biologis-mekaaninen kuohkeutus parantaa maan rakennetta selvästi. Jotta rakenne pysyy hyvänä pitkään, kuohkeutukseen olisi hyvä yhdistää nurmikasvusto.

Muokkaus huonontaa murukestävyyttä eivätkä nurmi, kipsi tai lannan lisäys korvaa tätä vaikutusta. Kuohkeutus pitäisikin tehdä vain yhden kerran. Tämän jälkeen muokkaus on syytä tehdä matalaan ja mahdollisimman vähän maata hienontavilla työkoneilla.

Kuivalannan käyttö lisää maan mikrobiologista aktiivisuutta. "Selkeä aktiivisuuspiikki tapahtuu 1–2 vuodessa. Sitten aktiivisuus alkaa laskea", Mattila selittää.

Biohiilikäsittely vaikutti lisäävän maan kykyä sitoa ravinteita eli kationinvaihtokapasiteettia ja hidasti näin maan happamoitumista.

"Toistaiseksi biohiili on niin kallista, että sen käyttäminen on taloudellisesti järkevää lähinnä erikoiskasvien tuotannossa. Tilanne muuttuu, kun biohiilen tuotantoprosessit tehostuvat ja valmistuksen sivutuotteille saadaan markkinoita", Mattila sanoo.

Suomalaisia peltoja vaivaa boorin puute, jota tutkimuksen perusteella saisi varsin tehokkaasti korjattua boorilannoituksella. Kun käytetään hidasliukoista booria, hyvä vaikutus kestää ainakin kaksi vuotta lannoitteen levittämisestä.

Boorilannoituksen suhde maaperän booripitoisuuksiin ei kuitenkaan ole suoraviivaista.

"Monessa tapauksessa boorin puute saatiin korjattua useaksi vuodeksi. Selittämättömistä syistä yhdellä lohkolla pitoisuudet eivät nousseet lannoituksesta huolimatta ja toisella nousu oli huomattava", Mattila sanoo.

"Boorilannoituksen enimmäislevitysmääriä ei kannata ylittää, sillä liika boori on kasveille myrkyllistä. Tässäkin asiassa kannattaa ensin mitata, sitten suunnitella ja vasta lopuksi toteuttaa.”

Tuomas J. Mattila, Veera Manka, Jukka Rajala, Heikki Ajosenpää, Jari Luokkakallio ja Marja Tuononen: Kuinka maan kasvukuntoa kehitetään? Havaintoja kahdeksalta tilalta Varsinais-Suomesta, Satakunnasta ja Etelä-Pohjanmaalta. Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti. Raportteja 189.