Eviran vientitiimi avaa ovia suomalaiselle ruualle: ”Tämä on meidän keinomme vaikuttaa kansantalouteen"

Vientilupa voi edellyttää valvontaa ja laboratorio­testauksia, jotka eivät kuulu kansalliseen elintarvike­turvallisuuden valvontaan, Thimjos Ninios sanoo. Kuva: Kari Salonen

Sianlihan vientilupa Kiinaan vaati lähes kymmenen vuoden selvitykset ja neuvottelut. Kun Japaniin haluttiin alkaa viedä naudanlihaa Suomesta, japanilaiset lähettivät 90 sivua kysymyksiä, joihin Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa laadittiin satoja sivuja vastauksia.

Nämä ovat esimerkkejä työstä, jota Evirassa tehdään suomalaisen elintarvikeviennin eteen, vientitiimin mikrobiologisen elintarviketurvallisuuden yksikön johtaja Thimjos Ninios kertoo.

Viimeisimpiin viennin menestystarinoihin kuuluu isojen lihatalojen, Atrian ja HK Scanin, pääsy Kiinan sianlihamarkkinoille vuosina 2016 ja 2017, Ninios sanoo.

Ninios luettelee muita onnistumisia: Siipikarjanliha hoidettiin vuosi sitten kolmessa viikossa Japanin markkinoille. Suomalaisille kananmunille on saatu vientilupa Hongkongiin. Maito- ja kalatuotteille saatiin vientilupa Etelä-Afrikkaan loka­kuussa 2017.

”Lisäksi on paljon vientikyselyitä, joihin on vastattu, mutta vielä ei ole päästy markkinoille. Se voi viedä vuosia. On pakko huomioida kohdemaan viranomaisten vaatimukset, resurssitilanteet, sisäpolitiikka, eläintautitilanne ja ruokaskandaalit.”

Suomen hyvän eläintautitilanteen takia vientimaalla ei todennäköisesti ole mahdottomia vaatimuksia tuotteillemme, Ninios sanoo.

On kuitenkin muistettava, että vientiehdot ovat esimerkiksi maan eläintautitilanteen suojelemisen lisäksi myös maan markkinoiden suojelua. Siksi vientilupa voi viipyä, vaikka asetetut ehdot olisi täytetty ja vaaditut selvitykset tehty.

Suomalaisen tuotannon vientivaltteja ovat esimerkiksi kananmunien salmonella­vapaus ja se, ettei siipikarjan­lihan kasvatuksessa ole käytetty antibiootteja vuosiin.

"Hyvästä eläintautitilanteesta on kiittäminen tuottajia", Ninios sanoo.

Pahimmat uhkakuvat ovat afrikkalainen sikarutto ja lintu­influenssa, hän jatkaa. Ensin mainittu lopettaisi sianlihan viennin heti.

Evirassa toimii vientitoimintojen yhteistyöryhmä, johon kuuluvat Elintarviketeollisuusliitto, maa- ja metsätalousministeriö, Business Finlandin Food From Finland -ohjelma, alan suuret yritykset ja joitakin pienempiä.

Virasto pyytää ryhmältä päivitettyjä listoja siitä, mitkä maat kiinnostavat ja mihin ponnistukset kannattaa keskittää. Mukana on liha-, kala-, maito- ja muna-alan yrityksiä.

Ninios korostaa, että Evirassa ja markkinoinnissa auttavassa Food From Finlandissa on valtava motivaatio edistää vientiä. Niissä toivotaan, että elintarviketalot siirtäisivät paino­pistettään hiukan viennin suuntaan.

”Tämä on meidän keinomme vaikuttaa kansantalouteen.”

Ninjosin mukaan kohdemaan valinta ja ajoitus ovat tärkeitä viennin aloittamisessa.

”Pitäisi hahmottaa tulevaisuuden hittimarkkinat. Niille pitäisi mennä heti, ei vasta sitten, kun kaikki muutkin ovat menossa”, hän sanoo.

Yksikön johtaja arvelee, että nyt olisi syytä rynnistää Intiaan ja eteläisen Afrikan maihin.

”Oma ennusteeni on, että jos emme pyri sinne nyt, muutaman vuoden päästä se on paljon vaikeampaa.”

Kun kohdemaiden markkinat ruuhkautuvat, maat pyrkivät sääntelemään tilannetta asettamalla ehtoja tuonnille.

Uusien markkinoiden etsiminen on tärkeää myös siksi, ettei nykyisten olemassaolo jatkossa ole varmaa. ”Ei tiedetä, milloin joku iso markkina menee kiinni seuraavaksi. On oltava vaihtoehtoisia vienti­kohteita, ettei käy venäjät.”