Eläintuotteille suunnitellaan hyvinvointimerkintää, mutta ongelmana on kuluttajien vähäinen maataloustietämys

Osa ulkomaisista hyvinvointimerkeistä sisältää esimerkiksi rajoituksia eläinkuljetusten kestolle. Tässä viedään suomalaishiehoja Venäjälle, tarkkaan valvotuissa oloissa. Kuva: Maija Partanen

Lähes 80 prosenttia kuluttajista toteaa tietävänsä nykyisestä kotieläintuotannosta vähän tai vain jonkin verran. Kuusi prosenttia toteaa tietojensa olevan olemattomia. Vain kolme prosenttia arvioi tietävänsä eläintuotannosta paljon.

Tällaisia tuloksia saatiin, kun eläinten hyvinvointimerkinnän kehittämiseen tähtäävä hanke tutki kuluttajien mielipiteitä ja pohjatietoja.

Tiedon puute on melkoinen haaste viestinnälle, hankkeen vastuututkija Jarkko Niemi Luonnonvarakeskuksesta totesi välitulosseminaarissa maanantaina.

Luonnonvarakeskuksen vetämässä hankkeessa selvitetään, voidaanko kotieläintuotteille laatia vapaaehtoinen hyvinvointimerkintä.

Sen avulla kuluttaja voisi valita tuotteet, joiden tuotannossa on noudatettu hänen arvostamiaan eläinten hyvinvointia parantavia menetelmiä. Hän myös maksaisi niistä perustuotteita enemmän.

Muissa maissa vastaavia järjestelmiä on käytössä paljon. Hanke tutki tarkemmin 17:ää eurooppalaista ja pohjoisamerikkalaista järjestelmää.

Merkinnän kriteerit vaihtelevat erittäin paljon. Vaatimusten joukosta löytyi muun muassa seuraavia asioita:

Sikojen hännäntypistys ja hampaiden katkonta on monessa merkissä kielletty. Porsitushäkki voi olla kielletty tai pitoaikaa siinä on rajoitettu. Porsaat vieroitetaan esimerkiksi aikaisintaan 4–6 viikon iässä.

Naudoilla vaatimukset liittyvät muun muassa kytkettynä olon kieltämiseen, tilavaatimuksiin, kuivitukseen sekä ulkoiluun tai laidunnukseen.

Teuraskuljetuksille on asetettu maksimiaikoja

Broilereilla vaatimukset voivat liittyä rodun kasvunopeuteen, virikkeisiin tai ulkoiluun.

Joissakin järjestelmissä on sallittua typistää munivien kanojen nokat.

Seminaariyleisö kiinnitti huomiota siihen, että monet ulkomailla hyvinvointimerkintään kuuluvat asiat ovat meillä eläintuotannon perustasoa. Esimerkiksi sikojen häntiä tai kanojen nokkia ei meillä typistetä ollenkaan ja ennaltaehkäisevä terveydenhoito on laajasti käytössä.

Uhkana nähtiinkin se, että hyvinvointimerkitty tuontituote näyttää kuluttajan silmissä eettisemmältä kuin kotimainen tuote, vaikka todellisuudessa suomalaisen eläimen olot ovat olleet paremmat.

Esimerkiksi broilereilla voi ulkomailla olla nimellisesti hyvin tilaa, vaikka se saadaan aikaan harvennuksella eli viemällä lintuja teuraaksi erissä. Suomessa linnut tulevat kerralla sisään ja lähtevät kerralla, jolloin hygieniasta voidaan pitää huolta.

Jotta hyvinvointimerkintä kannattaisi ottaa käyttöön, tuottajan ja koko ketjun pitäisi saada sen aiheuttamasta lisätyöstä korvaus.

Kuluttajakyselyssä 45 prosenttia vastaajista olisi valmiita maksamaan esimerkiksi jugurtista jonkin verran enemmän, jos sen tuotannossa olisi otettu entistä paremmin huomioon eläinten hyvinvointi.

Viidennes olisi valmis maksamaan merkittävääkin lisähintaa. Neljännes vastaajista ei maksaisi lisähintaa lainkaan.

Seminaarin keskustelussa epäiltiin, ettei maksuhalukkuus kaupan tiskillä ehkä ole yhtä hyvä kuin kyselyssä.

"Entä jos tuottajat tekevät isoja investointeja hyvinvointimerkinnän eteen, eikä se sitten vedäkään", keskustelussa pohdittiin.

Keskustelijat pelkäsivät myös, että kuluttaja eksyy merkintöjen viidakkoon.

Hankkeessa on selvitetty erilaisia malleja, joilla hyvinvointimerkintä voitaisiin rahoittaa.

Kyselyssä suosituin vaihtoehto oli, että kuluttaja maksaa lisähinnan ja se tilitetään suoraan merkinnässä mukana oleville tuottajille.

Julkisista varoista rahoitetut mallit olivat vähiten suosittuja.